Keskiviikkona Suomeen saapuvalla presidentti Mihail Saakashvililla on kotimaassaan suuri haaste. Georgia on kaksi kertaa Viron kokoinen maa, mutta yhtenäisenä maa esiintyy vain kartalla.Abhasian autonominen alue, joka virallisesti kuuluu Georgiaan, on 90-luvun alusta lähtien ollut käytännössä Venäjän satelliittivaltio. Alue irtautui Etelä-Ossetian tavoin Georgiasta verisessä sodassa 90-luvun alussa.
Näiden alueiden palauttaminen Georgialle oli Saakashvilin suurin vaalilupaus vuonna 2004.
Suuret odotukset ovat nyt vaihtuneet pettymykseksi.
"Kaikki ovat unohtaneet meidät. Ministerit tappelevat keskenään. Ei meitä kukaan ajattele", Abhasiasta kotoisin oleva Marina Lusporian sanoo.
Hän on yksi 40 000:sta pakolaisesta, jotka asuvat Tbilisin pakolaiskeskuksissa. Hänellä ei ole enää unelmia paluusta Abhasiaan.
Surkean pieni tuki
Suuri osa pakolaisista on työttömiä tai tekee pimeitä töitä. Pakolaisperheet saavat valtiolta tukea 11 laria eli 5 euroa henkeä kohti kuukaudessa. Tukea ei ole korotettu vuosiin.
"Se ei ole mitään. Lapseni bussilippuihin menee 80 tetriä (35 senttiä) päivässä. Uudet koulukirjat maksavat 11-15 laria kappale", Lusporianin tytär Eka Tsirkvava kertoo.
"Meillä ei ole rahaa edes lääkärillä käyntiin", naapuri Tsiala Kahiani väittää.
Uudenmaan läänin kokoisessa Abhasiassa eli lukuisia kansallisuuksia, jotka olivat muuttaneet alueelle muista neuvostotasavalloista. Vaikka jännitteet abhaasien ja georgialaisten välillä kasvoivat 90-luvun taitteessa, sotaan ei uskottu.
"Välit olivat ystävälliset eikä ongelmia ollut. Teimme töitä ja kasvatimme lapset yhdessä. En edes tehnyt eroa onko joku gruusialainen, venäläinen, armenialainen tai joku muu. Vaikka sota oli alkanut, elimme yhä ystävinä", Lusporian kertoo.
Marina Lusporianin omissa lapsissa virtaa armenialaista, virolaista, liettualaista sekä georgialaista verta. Heidän 10-vuotiaan lapsenlapsensa isä on puolestaan abhaasi, joka myös pakeni Tbilisiin.
Perhe on asunut 14 vuotta Tbilisin ulkopuolella entisessä turistihotellissa, joka on muutettu pakolaiskeskukseksi. Hotelliksi Lusporianin kotitaloa ei tunnistaisi enää mistään.
Villiä rakentamista
Pakolaisperheet ovat hankkineet hotellista itselleen lisätilaa rakentamalla uudet ulkoseinät parvekkeille. Lisärakentaminen on sallittua, mutta se tehdään vailla minkäänlaista valvontaa.
Julkisivu on yhtä kirjava kuin hotellin asukkaiden etninen tausta. Lusporianin oma perhe asui neljä vuotta yhdessä hotellihuoneessa, kunnes he ryhtyivät rakentamaan itselleen omaa asuntoa hotellin laajan terassin alle. Nyt heidän käytössään on asunto, jossa on kolme pienen pientä makuuhuonetta, pieni keittiönurkkaus, WC ja reilun kymmenen neliön olohuone.
"Mieheni ansaitsee 500 laria (211 euroa) kuukaudessa sähkömiehenä. Se on paljon enemmän kuin keskimäärin", Marina Lusporian sanoo.
Hotellin ympäristön pakolaiset ovat muuttaneet peltopalstoiksi. Lusporianin mukaan heidän asemansa onkin parempi kuin monilla muilla pakolaisilla, koska heillä on mahdollisuus kasvattaa ruokansa itse.
"Kaupungissa on ihmisiä, jotka näkevät nälkää. Meillä on ruokaa ja voimme auttaa tuttujamme", Lusporian kertoo.