Georgia ottaa Tbilisin lentokentällä ulkomaiset tulijat vastaan poikkeuksellisella tavalla.
Passintarkastaja on tarkka mutta hymyilevä, ja kun leima on läjähtänyt passiin, virkailija tarjoaa tulijalle kauniiseen pakkaukseen käärityn pienen punaviinipullon.
Tervetuloa viininviljelyn synnyinmaahan!
Moni suomalainen muistaa maanantaina vaaliuurnilla käyneen Georgian Gruusiana. 1970-luvulla tuhannet suomalaiset lensivät Gruusian Suhumiin Mustanmeren-lomalle.
Venäläisperäinen nimi jäi syrjään Neuvostoliiton hajottua, ja maata alettiin kutsua Georgiaksi. Muutos merkitsi ahaa-elämystä niille, jotka olivat kummastelleet, miksi Beatles ”Back in the U.S.S.R.” -kappaleessaan kesken kaiken ylisti Yhdysvaltojen osavaltio Georgiaa.
Määrätietoisia hyvästejä Venäjälle ja venäjän kielelle maassa on sanottu sen jälkeen kun vuoden 2003 ruusuvallankumous nosti vallan huipulle maan nykyisen presidentin, tuolloin 35-vuotiaan Miheil Saakašvilin. Tämä oli opiskellut Yhdysvalloissa ja imenyt sieltä eväitä kotimaansa rakentamiseen.
Nyt Georgiassa on menossa erikoinen koe, jossa maa tekee kakkoskielekseen englantia, kieltä, johon sillä ei historiallisesti ole mitään erityissiteitä.
Niinpä poliisien virkapuvuissa lukee nyt suuremmilla kirjaimilla ”Police” kuin sama asia ongenkoukkuja muistuttavilla omilla kirjaimilla. Tbilisin metrossa kuulutukset ovat georgiaksi ja englanniksi. Katukuvassa tekstit ovat georgialaisilla ja latinalaisilla kirjaimilla, mutta ei missään kyrillisillä.
Venäjänkielisiä kouluja on lakkautettu, ja jo ekaluokkalaiset opettelevat englantia. Maan kouluihin on värvätty pientä palkkaa ja ilmaista ylöspitoa vastaan äidinkielisiä englannin puhujia muun muassa Yhdysvalloista. Vuonna 2014 näitä kielimalleja pitäisi olla jo 10 000.
Tätä nykyä georgialaiset kahdenkymmenen ikävuoden kahta puolta hallitsevat jokainen ainakin jonkin verran englantia. Jos taito on hyvä, ulkomaalaiselle tullaan antamaan apua, vaikka sitä ei olisi edes kysytty.
Ikäluokassa kolmestakymmenestä ylöspäin venäjä on kuitenkin yhä vahvempi kakkoskieli.
Saakašvili on kutsunut kieliohjelmaa maan suurimmaksi ponnistukseksi sen tulevaisuuden hyväksi. Presidentti ja hänen tukijoukkonsa kiistävät, että venäjän sysäämiselle sivuun olisi poliittisia syitä.
Varmasti niitä silti on. Maa haluaa tehdä pesäeroa Venäjään ja rakentaa siteet länteen niin vahvoiksi kuin ikinä mahdollista.
Natosta Georgialle on lupailtu jäsenyyttä etenkin Yhdysvaltojen äänellä. Tätä mahdollisuutta elättääkseen Georgia on esimerkiksi lähettänyt Afganistanin Nato-johtoiseen operaatioon tuhannen miehen joukon.
Käytännön ongelmana jäsenyyden tiellä on ainakin ratkaisematon kiista Georgiasta irti pyrkivistä Abhasiasta ja Etelä-Ossetiasta. Jälkimmäistä Saakašvili yritti asein palauttaa hallintaansa elokuussa 2008. Venäjän joukot tulivat kapinallismaakuntien avuksi ja löivät Georgian armeijan luvuin 6–0.
EU-jäsenyys, joka niin ikään kuuluu Georgian pitkän aikavälin tavoitteisiin, ei sekään ole ihan nurkan takana. Maa on nyt mukana EU:n itäisessä kumppanuusohjelmassa.
Tätä yhteyslankaa pidetään maassa kuitenkin arvossa. Virastojen edessä voi Georgian lipun ohella olla EU:n tähtilippu, ja samat liput olivat Saakašvilin taustalla, kun hän ennen vaaleja puhui televisiossa äänestäjille.
Maanantain vaalien voittajaksi nousi haastajan, Venäjällä jättiomaisuuden hankkineen Bidzina Ivanišvilin puolue. Kertoo hyvää Georgian demokratiasta, että valta maassa voi vaihtua.
Toinen asia on, kuinka suurta onnea miljardöörin valtaantulo merkitsee. Itsevaltaisen Saakašvilin saavutukset esimerkiksi korruption kitkennässä olivat hämmästyttävän hyvät.
Ajattelivatko georgialaiset kuten italialaiset Berlusconia äänestäessään: kun se heppu on tehnyt itsensä upporikkaaksi, ehkä uusi vauraus nyt valuu meidän kaikkien päälle. Niinhän se ei Italiassakaan mennyt.