Moni meistä muistaa Georg Otsin. Ei laulajaa, vaan laivan. Sen muistorikkaan paatin, joka vuosia seilasi ainoana Suomen ja Neuvosto-Eestin pääkaupungin Tallinnan väliä. Nyt Suomenlahden yli ajaa laivoja kuin ruuhkabusseja, ja Georg Ots on pelkkä hiipuva muisto keski-ikäisten ja vanhempien mielissä.
Mutta ei laiva suinkaan romuttamolle päätynyt. Se siirtyi ensin Pietarin-Kaliningradin reitille, ja viime vuoden syyskuussa se sitten teki historiaa.
Georg Ots siirrettiin Koillisväylää Siperian pohjoispuolta Venäjän Kauko-itään Vladivostokiin, jossa se aloitti uuden elämän. Matka Murmanskista kesti viikon, ydinkäyttöisen jäänmurtajan vanavedessä. Kyseessä oli samalla koe siitä, voiko tavallisen jäävahvisteisen matkustajalaivan lähettää kulkemaan Koillisväylää.
Kyllä voi, oli vastaus.
Koillisväylän ensimmäinen kulkijan A.E. Nordenskiöldin matka Vega-laivalla 1870-luvun lopulla kesti toista vuotta. Välillä vierähti kymmenen kuukautta jäissä kiinni. Kun Beringinsalmi lopulta avautui edessä, ensimmäisenä siellä souteli vastaan miekkonen, joka huusi laivaan ruotsiksi: "Onko se Nordenskiöld? Täällä Andersson Kemiöstä!" Niitä vuosia, jolloin suomalaisia oli etsimässä onneaan eri puolilla Venäjän keisarikuntaa.
1900-luvun alkuvuosina Venäjän ja Japanin sodassa tsaari lähetti Itämeren laivastonsa vahvistamaan kovia kokeneita joukkoja. Laivat höyrysivät Pietarista kahdeksan kuukautta Afrikkaa ja Aasiaa kiertäen -- vain kokeakseen surkean tappion Tsushiman meritaistelussa.
Koillisväylän olemassaolo tiedettiin. Kartoilla se oli lyhyin merireitti Euroopan ja Aasian välillä. Kukaan vain ei voinut kuvitella, että reittiä voitaisiin oikeasti käyttää. Nyt Georg Ots vaihtaa maisemaa viikossa. Yhtä kauan ellei vähän enemmänkin kestää junalla Moskovasta Vladivostokiin.
Eikä Georg Ots ollut viime kesän ainoa kulkija tuolla reitillä. Hong Kongin lipun alla seilasi Nordic Barents Arc 4 --niminen laiva Kirkkoniemestä Kiinaan kahdeksassa päivässä, lastinaan 41 000 tonnia rautamalmia. Sitä ennen Kiinaan oli matkannut jättimäinen Liberiaan rekisteröity öljytankkeri Murmanskista.
Tulevaisuus alkaa olla käsillä jo nyt. Venäläisiä ydinjäänmurtajia operoivan Rosatomflot --yhtiön edustaja ilmoitti tammikuun lopulla konferenssissa Tromssassa, että Koillisväylä on avoinna kaupalliselle liikenteelle jo huomattavan suuren osan vuodesta. Vain talvisydän on yhä siinä suhteessa liikennekelvoton -- toistaiseksi.
Napajäiden nopea oheneminen on tosiasia. Ilmasto on lämmennyt aivan erityisesti arktisilla alueilla. Uusien teorioiden mukaan juuri se ilmiö voi vuorostaan aiheuttaa Euroopassa nyt koettuja rajuja talvia, mutta se on jo toinen asia.
Jäättömistä vesistä pohjoisessa ei puhuta vielä pitkään aikaan. Mutta Venäjällä on heittää peliin ydinjäänmurtajien armada, joiden vetämänä liberialaistankkerikin selviää jo nyt reitistä. Ensi kesänä liikennettä on varmasti taas lisää, niin huikeita säästöjä ajassa ja kustannuksissa on luvassa. Eikä merirosvoista ole vaaraa.
Vanhin ydinjäänmurtaja Lenin on nyt museolaivana Murmanskin satamassa. Nämä laivat kulkivat mistä tahtoivat, ja kulkevat yhä. Yhdeksän ydinmurtajan laivasto alkaa olla ikääntynyttä, mutta uusi sukupolvi on piirustuslaudoilla, ja vuosikymmenen lopulla ehkä jo vesillä. Ei Venäjä suotta ole osoittanut kiinnostustaan telakkaosaamiseen.
Rosatomflot on haistanut bisneksen, sillä ilman isojen murtajien vetoa ei Koillisväylälle toistaiseksi ole asiaa. On puhuttu paljon siitä, kuinka ilmastonmuutos, globalisaatio ja raaka-aineiden kysyntä yhdessä kääntävät katsetta pohjoiseen. Tämä on juuri sitä, ja tämä tapahtuu juuri nyt.
Niin, ja muistojen etsijöille tiedoksi: Georg Otsin seuraava tehtävä on olla hotellilaivana, kun Aasian ja Tyynen meren maiden huippukokous pidetään Vladivostokissa ensi vuonna. Koska seudulla ei ole tarpeeksi hotelleita, sellainen uitettiin paikalle Pietarista, vuosimallia 1980.