Yhdysvallat ja Venäjä aikovat aloittaa marras-joulukuussa neuvottelut ydinaseita rajoittavan Start-sopimuksen jatkosta. Neuvottelut käynnistetään virkamiestasolla Genevessä.
Ydinase-eksperttien kokoontuminen saattaa tuottaa suomalaisillekin nostalgisia tuntemuksia. Niitä voimistaa muisto siitä, että ennen Start-kierroksia Yhdysvaltain ja Neuvostoliiton Salt-neuvottelut käynnistettiin Helsingissä 1969. Puhelinluettelon paksuisia sopimusasiakirjoja puurrettiin neljännesvuosisata.
Suurvaltojen "hovimestarina" olon perinne jatkui vastikään Vantaan Königstedtissä, kun Yhdysvaltain ja Venäjän asevoimien korkeimmat upseerit selvittelivät maiden riitaisia suhteita. Yhdysvaltain ohjuskilpihanke ja Georgian sota on nähty merkkeinä perinteisen globaalin kilpailun ja voimapolitiikan "paluusta".
Ydinaseriisunta on ollut vuosikausia kansainvälisen politiikan katveessa, mutta se tekee paluuta. Nyt siihen patistaa muun muassa YK:n pääsihteeri Ban Ki Moon.
Strategisia ydinohjuksia koskeva Start-sopimus umpeutuu 5. joulukuuta 2009. Start-sopimus määrää kuitenkin osapuolet palaamaan neuvottelupöytään viimeistään vuotta aiemmin. Se koskee muodollisesti myös sopimuksen muita juridisia osapuolia Ukrainaa, Valko-Venäjää ja Kazakstania, joiden alueilla näitä aseita ei kuitenkaan enää ole.
Yhdysvalloilla ja Venäjällä on niitä tänään periaatteessa strategisessa käytössä noin 3 000-3 500 kappaletta, mutta käytännössä kattolukujen alle on menty selvästi etuajassa. Maat sopivat sittemmin kummankin taistelukärkien vähentämisestä 1 700-2 200:aan. Yhdysvallat onnistunee siinä jo parin vuoden kuluttua.
Ydinkoekielto
voi edetä
Mitä Geneven neuvotteluilta kannattaa odottaa?
Odotukset ovat hyvin hämärät, sanoo Stefan Forss, ulkoministeriön johtava tutkija ja maanpuolustuskorkeakoulun dosentti. Niin kuin aina ennenkin, kyse on shakinpeluusta, jonka kulkua ja lopputulemaa voi vain spekuloida.
Yhdysvallat ei ole antanut julki tavoitteitaan. Maan seuraava presidentti valitaan juuri, mutta kenties George W. Bush haluaa jättää itsestään positiivisen muiston ydinaseriisunnassa.
Puolustusministeri Robert Gates toivoi vastikään seuraavan presidentin lähtevän neuvotteluihin Venäjän kanssa. Gates tuki samalla Startin korvaamista sopimuksella, joka pienentää asekuormia edelleen.
Lisäksi Gates kannatti Yhdysvaltain senaatin 1999 torjuman ydinkoekieltosopimuksen ratifiointia siinä tapauksessa, että sopimuksen todentamisjärjestelmät ovat riittävät. Hän pitää aseiden modernisointia mahdollisena myös ilman varsinaisia koelaukaisuja.
Myöskään Intia ja Pakistan eivät ole ratifioineet ydinkoekieltosopimusta.
Yhdysvaltain linjana on ollut Bushin kaudella jättää pitkäveteiset ja pilkuntarkat neuvottelut ja sopia asioista ylimalkaisemmin. Bush muun muassa määräsi joulukuussa 2007 yksipuolisesti - ilman suurempaa huomiota - yli 5 000 ydinkärkeä "purkulinjalle". Määrä vastasi puolta maan ydinkärkivarannoista, Stefan Forss huomauttaa.
Kukaan ei tiedä, voitaisiinko ydinsuurvaltojen kattolukuja painaa nyt alemmas esimerkiksi 1 000:n paikkeille? Vai haluaako Yhdysvallat tai Venäjä laajemman sopimuspaketin?
Ydinaseettoman maailman periaatekin sopisi amerikkalaisille mainiosti, jos se vain voitaisiin takuuvarmasti toteuttaa. Sehän merkitsisi samalla Yhdysvaltojen tavanomaisten asevoimien ylivoiman realisoitumista.
Ohjuskilpi
pysyy esillä
Ydinasekaton pudottaminen nykyisestä saattaisi sopia Venäjällekin. Se olisi sille taloudellisesti ja Neuvostoliiton jäljiltä sotilaallisteollisesti järkevää, Forss uskoo.
Mutta samalla kun ydinasepariteetti ja mielikuva poliittisesta tasavertaisuudesta Yhdysvaltain kanssa ovat Venäjälle pyhiä asioita, ydinaseet ovat sille ensiarvoinen statuskysymys.
Venäjä on syyttänyt Yhdysvaltoja toistuvasti neuvotteluhaluttomuudesta. Jos Genevessä päästään kuitenkin alkua pidemmälle, Venäjä ottaa todennäköisesti ohjustorjunnan eli Yhdysvaltain ohjuskilven esille.
Puolaan ja Tshekkiin sijoitettava järjestelmä on Venäjän mielestä omiaan horjuttamaan ydinasetasapainoa - väite, jonka erityisesti läntiset asiantuntijat jyrkästi kiistävät.
Sekä Yhdysvaltain republikaanit että demokraatit ovat pitäneet kiinni ohjuskilven takana olevasta Iranin uhkaskenaariosta. Se saattaisi realisoitua vaikkapa 10 vuoden kuluttua, mutta myös ohjustorjuntajärjestelmät ovat Forssin mukaan toistaiseksi raakileita.
Jollekin Puolan johdolle taas on selkeä ykkösprioriteetti, että Yhdysvallat sitoutuu alueelle sotilaallisesti tosissaan.
Ohjuskilven nouseminen esille Genevessä voisi vetää samalla mukaan myös taktiset sekä keskimatkan ohjukset, jotka eivät kuulu Start-sopimuksen alaan.
Keskimatkan ohjukset kieltävä INF-sopimus on voimassa, ja nämä ohjukset ajat sitten tuhottu. Oman ongelmansa saattaisikin muodostaa esimerkiksi Venäjän Iskander-ohjusjärjestelmä, jonka kantamaa ei ole virallisesti ilmoitettu. Se voisi olla Venäjän vastaus Puolaan sijoitettaville amerikkalaisille ohjustorjuntaohjuksille.