Kolumni

Geenitestejä ja kemikaalivanoja

Totuus on usein ikävää kuultavaa. Vankoin tutkimuksin todistettu, vertaisarvioinnit läpi käynyt tieto ei mene perille, jos se ei miellytä.

Totuus on usein ikävää kuultavaa. Vankoin tutkimuksin todistettu, vertaisarvioinnit läpi käynyt tieto ei mene perille, jos se ei miellytä. Etenkin sosiaalisen median keskusteluissa oma näkemys on monelle ainoa oikea totuus.

-

Maailma on monimutkainen, joten yksinkertaisia totuuksia on vähän. Asioilla on monta puolta, kaikki vaikuttaa kaikkeen ja tänään tiedetty totuus voi olla huomenna jotain muuta. Kun joku uskoo, että maapallo on litteä eikä kuussa ole koskaan käyty, siitä on aika vähän haittaa. Kun moni uskoo, ettei ihminen vaikuta ilmastoon millään tavoin, eikä ilmastonmuutoksen torjumiseksi näin ollen tarvitse tehdä mitään, haittaa kärsimme me kaikki.

Kriittisyys ja kyseenalaistaminen ovat hyödyksi. Terve epäily johtaa siihen, että haluamme tietää asiasta enemmän ja ottaa selvää, mistä mikin johtuu. Somekeskusteluissa esiin nousevat kuitenkin vahvasti toisten näkemysten tyly lyttääminen ja omien, huonosti tai ei ollenkaan perusteltujen näkemysten tarjoaminen totuutena.

Jos uskot, että valtiot levittävät tahallaan lentokoneista kemikaaleja muokatakseen ilmastoa, vähentääkseen ihmisten määrää tai pitääkseen meidät nöyränä vaalikarjana, löydät tueksesi tuhansia samanmielisiä. Vaikka on todistettu, että osassa homeopaattisista lääkkeistä ei ole yhtään ainutta molekyyliä parantavaksi väitettyä vaikuttavaa ainetta, moni vannoo homeapatian nimeen. Lumevaikutus toimii, tai ehkäpä vedellä todellakin on muisti.

Suomessakin kerätään nimiä nettiadressiin, jossa vaaditaan juomaveden fluoraamisen lopettamista. Adressin laatijan mukaan meitä myrkytetään fluorilla, jotta pysyisimme harmaana, kyseenalaiskyvyttömänä kansana. Kuutisenkymmentä allekirjoitusta kerännyt adressi on kuitenkin turha, vaikka fluoria pelkäisikin. Suomessa ei ole lisätty fluoria juomaveteen sen jälkeen, kun se lopetettiin Kuopiossa 27 vuotta sitten. Mutta eivätpä salaliittoon uskovat siitä taida välittää.

YLE kysyi perinnöllisyyslääkäri Juha Kereeltä, mitä kymmenet tuhannet kaupallisia geenistestejä ostaneet suomalaiset ovat saaneet hankkiessaan jopa satoja euroja maksavan testin, jossa luvataan tietoa niin urheilullisista taipumuksista, testattavalle sopivasta ravinnosta kuin persoonallisuudestakin. Kereen mukaan testien tarkkuus on horoskooppiluokkaa.

Someaika on tehnyt mahdolliseksi sen, että uskotpa melkein mistä tahansa mitä tahansa, tavoitat samalla tavalla ajattelevia ja pääset vahvistamaan heidän kanssaan uskoasi. Tämä vahvistusharhaksi kutsuttu ilmiö on voimakas: omaa maailmankuvaa vahvistavaa tietoa ahmitaan, vaikka se olisi perustelematonta huhupuhetta. Omia uskomuksia vastaan sotiva, tutkittukin tieto torjutaan.

Lukutaitoisella ei välttämättä ole medialukutaitoa. Tarvitsemme yhä enemmän taitoa ymmärtää median – etenkin sosiaalisen sellaisen – tuottamaa informaatiota, suodattaa ja arvioida sitä. Kuka informaation antaa, tarkastellaanko asiaa useasta näkökulmasta, mihin lähteisiin informaatio perustuu, voiko lähteitä pitää luotettavina? Näillä pääsee alkuun.

Vielä huolestuttavampaa kuin väärän tiedon levittäminen on se, että niin moni uskoo löysiin heittoihin, huhuihin ja tahallisiin valheisiin. Politiikassa nähdään, ettei valhe ole haitta edes uralla etenemiselle. Maailman mahtavatkin ovat huomanneet, että kansalle voi laukoa hurmahenkiseen tyyliin miltei mitä tahansa, kunhan kuultu miellyttää tarpeeksi suurta joukkoa.