Geenitekniikan käyttö isyystutkimuksissa saa nykyistä selkeämmän juridisen pohjan. Hallitus antaa huomenna eduskunnalle esityksen oikeusgeneettisestä isyystutkimuslaista. Uudella lailla korvataan ns. veritutkimuslaki.
Isyyden vahvistamisessa ja kumoamisessa tarvitaan usein oikeuslääketieteellistä näyttöä isyydestä. Näytön hankkimisesta säädetään veritutkimuslaissa, joka tuli voimaan vuonna 1976.
Lääketieteelliset keinot selvittää lapsen ja isän biologista sukulaisuutta ovat tuntuvasti kehittyneet ja perustuvat DNA-tutkimuksiin.
DNA-tutkimuksella näyte isyyden todentamiseksi voidaan ottaa vaikkapa sairaalassa säilyneestä kudosnäytteestä. Lähisukulaisten näytteitä analysoimalla voidaan saada näyttöä kuolleen miehen isyydestä.
Nykyisessä lainsäädännössä ei ole otettu kuitenkaan huomioon tämänkaltaisia tilanteita.
Uutta olisi se, että tilanteissa, joissa miestä ei kuoleman tai kateissaolon vuoksi saada tutkimukseen, tuomioistuin voisi määrätä, että tutkimus tehdään hänen kudosnäytteestään. Tutkimus voitaisiin määrätä tehtäväksi myös vainajasta, jota ei ole vielä haudattu tai tuhkattu.