Kaamosmasennuksen taustalla näyttää olevan ainakin kolme geeniä, jotka yhdessä kasvattavat riskin nelinkertaiseksi. Kansanterveyslaitoksen ja kansainvälisten tutkijoiden ryhmä havaitsi, että kyseiset geenit vaikuttavat vahvasti ihmisen sisäisen kellon toimintaan. Tavanomaisesta poikkeavat geenimuodot saattavat häiritä tätä sisäistä kelloa.
Akatemiatutkija Timo Partosen mukaan silmän läheisyydessä sijaitseva sisäinen kello rytmittää ihmisen päivää, valveillaoloa ja nukkumista. Se kertoo kudoksille, mitä aikaa niiden tulee käydä. Sisäinen kello pysyy ajassa ulkoisten merkkien avulla, joista tärkeimpiä on valon ja pimeän vaihtelu.
Partosen mukaan tutkimus vahvistaa aiempia tuloksia, joiden mukaan kaamosmasennuksen taustalla on biologisia tekijöitä. Tietty yhdistelmä kolmen eri geenin kirjoitusmuodosta kasvattaa kaamosmasennuksen riskiä yli nelinkertaiseksi.
Kaamosmasennuksesta kärsii joka sadas suomalainen
Kaamosmasennuksen oireet alkavat yleensä lokakuussa, kun valon määrä vähenee ulkona. Pahimmillaan oireet ovat marras- ja tammikuussa ja ne helpottavat maaliskuussa. Oireita ovat masentunut mieliala, vetäytyminen, keskittymisvaikeudet ja ärtyneisyys. Niistä kärsii noin joka sadas suomalainen.
Terveys 2000 -tutkimuksen mukaan jopa 40 prosenttia suomalaisista kokee joitakin kiusallisia kaamosoireita, kuten väsymystä, lisääntynyttä makeanhimoa ja painonnousua. Vain kymmenen prosenttia suomalaisista sanoo, ettei vuodenaikojen vaihtelu vaikuta lainkaan mielialaan.
"Valo on tehokas keino kaamosoireiden ehkäisyyn. Parasta olisi liikkua aamupäivällä ulkona, mutta myös kirkasvalolamppu auttaa", sanoo Partonen.
Kansainvälisen ryhmän tutkimus kolmen geenin yhteydestä kaamosmasennukseen julkaistiin äskettäin julkaisussa Annals of Medicine.