Euroopan parlamentin keskiviikkona hyväksymä asetus geeniruoan ja rehun jäljitettävyydestä ja merkinnöistä ei vähään aikaan vaikuta suomalaisen kuluttajan valintoihin.
Suomen markkinoilta ei tällä hetkellä löydy muuntogeenisiä elintarvikkeita ja aikaa kuluu, jos ja kun ne ylipäätään suomalaisten kauppojen hyllyille päätyvät.
Kuluttajat ratkaisevat pitkälle sen, ottaako kauppa geenimuunnelluista raaka-aineista valmistettuja tuotteita myyntiin.
"Sitten, kun tuotteista olisi hyötyä kuluttajille hinnan alentumisena tai parantuneena laatuna, voi olla, että niitä herkemmin tarjotaan", pohtii kauppa- ja teollisuusministeriössä uuselintarvikkeista vastaava kaupallinen neuvos Leena Mannonen.
Linjajohtaja Jari Karjalainen Prismasta ei ryhdy edes arvailemaan, milloin muuntogeenisiä elintarvikkeita olisi hyllyissä.
"Ei siitä juuri ole kaupan piirissä keskusteltu. Muutoksia ei ole näköpiirissä. Maailma voi muuttua nopeastikin. Kauppa seuraa aikaansa. Etiikka pitää olla mukana", Karjalainen toteaa.
Seula on tiukka
EU-asetukset saadaan Suomessa lopulliseen muotoon syksyllä ja voimaan ne astuvat ensi vuoden alussa. Euroopassa ei toistaiseksi ole hyväksytty yhtäkään muuntogeenisiä elintarvikkeita koskevaa hakemusta.
Säädöksiä odotellessa on tehty toki turvallisuusarvioita ja EU:n tiedekomitea on antanut posiitiivisia lausuntoja.
Putki saattaakin nyt avautua, kun jarru poistuu. Jatkossa on kiinnitettävä huomiota etenkin järjestelmän toimivuuteen, Mannonen sanoo. "Tarkistetut säädökset ja jäljitettävyys toivottavasti selkiyttävät tilannetta."
"Minulla on vakaa usko turvallisuusjärjestelmään", Mannonen sanoo EU:n riskianalyyseistä. "Ne ovat niin tiukat, että yksikään hakemus ei ole selvinnyt läpi."
EU:ssa on toistaiseksi anottu uuselintarvikkeita varten noin 45 lupaa. Näistä 10 koskee geeniteknisiä hakemuksia.
Vielä hakemuksia käsitellään kansallisesti, mutta myöhemmin ne keskitetään Suomen kovasti haluaman elintarviketurvallisuusviraston eli Efsan vastuulle. Riskiarvioinneissa tarkistetaan esimerkiksi leviäminen, allergiamahdollisuudet ja antibioottiresistenssi.
Tähän asti hakemukset ovat kasautuneet lähinnä Saksaan, Hollantiin ja Englantiin. Mutta myös lajikkeet ovat olleet Suomeen kelpaamattomia: "rapsikaan ei viihdy täällä".
Mannonen veikkaa, että ensimmäiseksi EU:n kohtaavat muuntogeeniset soija ja maissi. "Ei-gmo-soijasta ja -maissista tulee pula maailmalla." Pilotteihin kuulunevat myös öljykasvit, kuten juuri rapsi, sekä salaattisikuri.
On vain ajan kysymys, milloin amerikkalaiset haluavat lanseerata Euroopassa tuotteitaan. USA:ssa yleisiä muuntogeenisiä kasveja ovat edellä mainittujen lisäksi myös peruna, vehnä, kurpitsa, melonilajikkeet ja tomaatti.
Jäämiä lihapullissa
Suomalainen kuluttaja ei kuitenkaan tälläkään hetkellä voi olla sataprosenttisen varma, että kaupasta löytyvät elintarvikkeet olisivat täysin geenimuuntelusta vapaita.
Mahdollisuus on kuitenkin erittäin pieni. Maissiin ja soijaan on ulkomailla saattanut jäädä kuljetuksen ja varastoinnin aikana jäämiä. Nekin ovat harvinaisia.
"Pieniä jäämiä on teknisesti lähes mahdotonta välttää", Mannonen kertoo.
Tällä hetkellä elintarvikkeen tuoteselosteessa on EU:n alueella oltava merkintä muuntogeenisen raaka-aineen käyttämisestä, mikäli sitä on yli prosentti ainesosasta, esimerkiksi pihvissä käytetystä soijasta.
Prosentin liikkumavara on säädetty juuri tahattomien jäämien vuoksi. Mannosen tiedon mukaan merkintöjä geenimuuntelusta ei suomalaisista tuotteista löydy.
Suomessa testattiin osana EU:n yhteistä valvontaohjelmaa viime vuonna 104 tuotetta, joista neljässä olisi pitoisuuksien perusteella olla merkintä geenimuunnellusta raaka-aineesta. Niissäkin kyse oli kuitenkin jäämistä.
Satunnaisia jäämiä saattaa käytännössä löytyä elintarvikkeista, joissa on käytetty soijaa tai maissia. Sellaisia ovat esimerkiksi einekset, lihapullat ja aamiaismurot.
"Luomutuotanto on todellinen vaihtoehto henkilöille, jotka eivät muuntogeenisiä elintarvikkeita halua", Mannonen sanoo.
Luomussa muuntogeeniset raaka-aineet on kielletty täysin, edes satunnaisjäämiä ei hyväksytä. Viime vuonna yhdestä luomutuotteesta löytyi Suomessa 0,01 prosenttia muuntogeenistä soijaa.
Hyväntekijä ja uhkaaja
"Geenitekniikka nopeuttaa jalostustyötä", Mannonen toteaa. "Voi, kun saataisiin mansikankin kasvukautta pidennettyä ja pois sen happamuus."
Useimmiten muuntogeenisyydellä haetaan parempaa peltokestävyyttä. Kasviin esimerkiksi ujutetaan tietyn siemenen valmistajan oman torjunta-aineen sietokykyä lisäävä ominaisuus, sen viruskestävyyttä tehostetaan tai kohennetaan sietokykyä tuhoeläimiä kohtaan.
Hedelmiä ja vihanneksia voidaan käsitellä myös viivästämällä vanhenemista, kun kasvilta poistetaan oma geeni. Kasviöljyjä taas saatetaan muokata kuumankestävämmiksi tai ravitsevammiksi.
"Geenitekniikka on keino, jolla voidaan tehdä paljon hyvää etenkin kehitysmaissa."
Mannonen toivookin ylikansallisten järjestöjen toimivan sen puolesta, että kehitysmaiden viljelijät saataisiin omille jaloilleen. Satokasvit olisivat muuntogeenisinä jopa turvallisempia, koska torjunta-ainetta tarvitaan vähemmän.
"Uhkakuvia on heitelty ilmaan", Mannonen myöntää kaksijakoisuuden. "Mutta toistaiseksi mitään ei ole todennettu."
Silti geenitekniikallakin on vähintään eettiset rajansa, viranomainenkin miettii. "Eläinten hyvinvoinnissa ei saa tehdä kompromisseja", Leena Mannonen sanoo.
"Periaatteessa siirtogeenit eivät ole erilaisia. Ne pilkkoutuvat hyvin nopeasti ruuansulatuselimistössä."
Elintarvikkeissa olevien elävien muuntogeenisten mikrobien osalta viranomainen on kuitenkin varovainen. Mikrobit ovat muuttuvaisia ja liikkuvaisia, joten niiden siirtymisestä toisiinsa ja leviämisestä maaperään tai suolistoon ei noin vain ole takeita. "Vaikea kysymys", myöntää Mannonen
Valmistajat tuntuvat myöntävän ongelman, sillä mikrobeista ei ole jätetty yhtään hakemusta elintarvikekäyttöön.