Erilaisten tieteellisen aineistopankkien käyttöön ja kokoamiseen liittyy runsaasti eettisiä kysymyksiä ja myös tutkijoilla on suuri vastuu siinä, mitä arkistojen kätköihin tallentuu ja mitä sieltä saa kaivaa uudelleen käyttöön.
Viime aikoina on painiskeltu muun muassa biopankkeihin liittyvien eettisten ja lainsäädännöllisten kysymysten kanssa. Sosiaali- ja terveysministeriö julkisti joulukuussa aiheesta väliraportin, jossa esitellään erilaisia vaihtoehtoja siihen, miten biopankkeja voitaisiin käyttää.
Biopankissa olisi tallessa esimerkiksi veri- tai muita kudosnäytteitä. Suuri kysymys on, mitä kaikkea näytteen antajalle tarvitsee tai saa kertoa, arvioi bio- ja geenipankkien etiikkaa tutkinut Helena Siipi Turun yliopistosta.
"Asiaan liittyy mielenkiintoisia eettisiä kysymyksiä. Pitäisikö esimerkiksi verinäytteen antavalle ihmiselle kertoa yhtä paljon kuin vaikkapa lääketesteissä esimerkiksi siitä, millaisissa tutkimuksissa näytettä käytetään? Mielestäni eettisesti parempi ratkaisu on, että tietoja ei luovuteta", Siipi arvioi.
Eurooppalaisissa geenipankkeina toimivissa biopankeissa on pääsääntöisesti päädytty siihen, ettei pankkiin luovutettujen näytteiden tuloksista kerrota näytteen antajalle.
"Tulokset saattaisivat aiheuttaa ihmiselle aivan turhaa ahdistusta ja huolta", Siipi kertoo päätöksen taustoista.
Tutkijan mukaan tieto lisäisi siis ainakin tällaisessa tilanteessa tuskaa. Voikin olla, että harva loppujen lopuksi haluaisi tietää, millaisiin perinnöllisiin sairauksiin on esimerkiksi taipuvainen.
Maataloudessa niin sanotut geenivarannot ovat olleet jo pitkään arkipäivää. Viljelykasvia on kehitetty kestävämmäksi tai lehmää lypsävämmäksi.
Kasvien geenivarat ovat enimmäkseen julkisissa geenipankeissa ja ongelmana usein on, etteivät yksityiset kasvinjalostuslaitokset ole mukana kansainvälisissä toimintaohjelmissa.
Kaikki kasvit, kuten sokeriruoko, soija ja maapähkinä, eivät myöskään sisälly kansainvälisiin sopimuksiin. Kaiken pohjana on viidentoista vuoden takainen Rion biodiversiteettisopimus, jonka tarkoituksena on säilyttää kasvien ja eläinten geneettinen vaihtelu.
Eläinten geenivarojen käyttöön etsitään parhaillaan samanlaisia yhteisiä pelisääntöjä, joita valmistelee YK:n elintarvike- ja maatalousjärjestö FAO.
Geneettinen vaihtelu on tärkeää, arvioi Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskuksen professori Asko Mäki-Tanila. "Eläinten geenivarat ovat yleensä yksityisessä omistuksessa tiloilla tai sitten jalostusjärjestöt omistavat ne. Kuluttajan kannalta on tärkeintä, että elintarvikkeet ovat turvallisia. Jos kotimainen jalostus on turvattu, se on kuluttajan kannalta erinomaista", Mäki-Tanila sanoo.
Mäki-Tanilan mukaan tuotantoeläimet ovat Suomessa huipputerveitä, mutta muualta tulevat taudit saattavat uhata. "Yksi uusi asia ovat hyönteisten välittämät eläintaudit. Kun ilmasto on lämmennyt, Keski-Eurooppaan on jo tullut uusia eläintauteja hyönteisten mukana."
Mäki-Tanila muistuttaa, että tutkijankin on noudatettava geenivarojen pelisääntöjä. "Esimerkiksi tautien kanssa on oltava tarkkana, ettei tuoda esimerkiksi eksoottisia eläimiä Suomeen taudeista piittaamatta."
Tutkimusaineistojen käytön etiikkaa pohdittiin tämänvuotisilla tieteen päivillä Helsingissä.