Gee­neis­sä selvä yhteys li­ha­vuu­teen

Tiedemiehet ovat löytäneet tähän saakka selkeimmän yhteyden geenien ja lihavuuden välillä. Suomalais-brittiläisessä yhteistutkimuksessa on valjennut, että tietynlainen periytyvä geenivaihtelu lisää lihavuuden riskiä merkittävällä tavalla. Pohjoissuomalainen tutkimusaineisto auttoi kansainvälisesti merkittävässä tutkimuksessa.

Suomalaisista tutkimuksessa on ollut mukana yli 4 500 ihmistä Pohjois-Suomesta.
Suomalaisista tutkimuksessa on ollut mukana yli 4 500 ihmistä Pohjois-Suomesta.
Kuva: Ala-aho Pekka

Tiedemiehet ovat löytäneet tähän saakka selkeimmän yhteyden geenien ja lihavuuden välillä. Suomalais-brittiläisessä yhteistutkimuksessa on valjennut, että tietynlainen periytyvä geenivaihtelu lisää lihavuuden riskiä merkittävällä tavalla. Tutkimuksessa on tarkasteltu lähes 40 000 ihmisen verinäytteitä Suomessa ja Isossa-Britanniassa, ja tulos voidaan yleistää koko väestöä kattavaksi. Koskaan aikaisemmin tutkijat eivät ole saaneet samansuuntaisia yhteneviä tuloksia yhtä suuresta aineistosta.

"Saavutus on erittäin tärkeä ja tulosta monen tiedeyhteisön yhteistyöstä", tutkimusta Imperial Collegessa ja Oxfordin yliopistossa Iso-Britanniassa tekemässä ollut Oulun yliopiston kansanterveystieteen professori Marjo-Riitta Järvelin kuvailee.



Geeni vaikuttaa vasta lapsuudessa


Järvelinin mukaan tutkimuksessa löydetty yhteys koskee geeniä FTO. Jos ihminen perii yhden tietynlaisen epäsuotuisan geenimuodon, niin sanotun variantin kyseisestä geenistä hänen riskinsä lihavuuteen tai ylipainoon kohoaa noin 30 prosenttia. Lihavuusriski kohoaa dramaattisesti, jos ihminen perii kaksi epäsuotuisaa geenimuotoa. Tällaisia kaksi epäsuotuisaa geenimuotoa omaavia ihmisiä on 16 prosenttia väestöstä. Heidän riskinsä sairastua lihavuuteen on peräti 70 prosenttia suurempi kuin niillä, joilla epäsuotuisaa geenimuotoa ei ole lainkaan. "Luku on todella suuri", Järvelin luonnehtii.

Tutkijat havaitsivat, että kyseisellä geenillä ei ole vaikutusta sikiön kasvuun eli sen perivä vauva ei ole lihava vielä syntyessään. "Tutkimusaineistosta lihavuus oli kuitenkin havaittavissa jo seitsenvuotiailla lapsilla", Järvelin kertoo.

Tiedemiehet eivät vielä tiedä, miksi ihmisillä, joilla on FTO-geenin epäsuotuisa muoto, on kohonnut lihavuusriski.

"On epäselvää, mitä elimistössä tapahtuu. Kun se joinain päivänä valkenee, saattaa sillä olla merkitystä lihavuuden hoidossa. Sen tiedon avulla voidaan kenties kehittää hoitomenetelmä, joka estää kyseisen geenin haitalliset vaikutukset elimistössä ", Järvelin selittää.

Hän sanoo, että tutkimustuloksille olisi kova tarve. Yhä useampi suomalainen on lihava.

Tutkimus julkistettiin torstaina kansainvälisesti arvostetuimpiin tiedelehtiin kuuluvan Science-lehden verkkosivuilla. Tutkimus on osa Iso-Britannian suurimman lääketieteen tutkimuskeskuksen Wellcome Trustin rahoittamaa suurta tutkimuskokonaisuutta. Suomalaisista tutkimuksessa on ollut mukana yli 4 500 ihmistä Pohjois-Suomen kohortti 66 -aineistosta.



Yhteys aikuisiän diabetekseen


Geenien yhteyttä tiettyihin sairauksiin on selvitetty jo pitkään sekä Suomessa että ulkomailla. Pohjois-Suomen kohortista on etsitty esimerkiksi metaboliseen oireyhtymään vaikuttavia geenejä jo kymmenen vuoden ajan. Lihavuuteen vaikuttava FTO-geeni löytyi, kun brittitutkijat ryhtyivät selvittämään aikuisiän diabetekseen vaikuttavia geenitekijöitä. Viime vuoden joulukuussa he havaitsivat, että FTO geenin aikuisiän diabetesta lisäävä riski johtui suurelta osin lihavuudesta.

Geeneillä on todettu olevan yhteyttä lihavuuteen myös aiemmissa tutkimuksissa. Marjo-Riitta Järvelinin mukaan tutkimuksissa ei kuitenkaan ole pystytty selkeästi osoittamaan, mihin tiettyihin geeneihin yhteys liittyy. Tutkimustulokset ovat myös vaihdelleet tutkimuksesta toiseen, ne ovat yleensä perustuneet jollakin tavalla valikoituun aineistoon tai aineisto on ollut liian pieni yleistettäväksi.

Ilmoita asiavirheestä