Venäläisen energiajätin Gazpromin äskeinen ratkaisu Shtokmanin kaasukenttien hyödyntämisestä oli yllättävä ja kauaskantoinen. Gazprom ilmoitti, ettei se ota kumppanikseen yhtään ulkomaista yhtiötä, vaan tekee työt itse.
Samoihin aikoihin Venäjän presidentti Vladimir Putin oli Saksassa lupaamassa liittokansleri Angela Merkelille, että suurin osa Shtokmanin kaasusta suuntaakin putkea pitkin Eurooppaan eikä suinkaan laivoilla nesteytettynä Yhdysvaltain markkinoille.
Ratkaisu oli shokki etenkin norjalaisille, sillä sekä Statoil että Hydro odottivat hyvin perustein pääsevänsä jättiurakkaan kiinni. Amerikkalaisyhtiöiden pudottamisen taustalla taas voi nähdä kiristyviä suurvaltasuhteita. Ylipäätään Gazpromin linjaus kuvastaa sitä, että Venäjä on energiamarkkinoilla muuttumassa neuvottelijasta sanelijaksi.
Shtokmanin jättimäisen kentän avaamisen aikataulu sinänsä on yhä arvoitus. Pidetään ilmeisenä, että Gazpromin on pakko hankkia mukaan ulkomaista asiantuntemusta tavalla tai toisella. Mutta pääurakat halutaan selvästi pitää venäläisissä käsissä.
Suomelle tämä kaikki ei ole vailla merkitystä. Puhtaasti taloudellisessa mielessä asetelmat ovat muuttuneet. Norjalaisten vahva jalansija Murmanskin alueen energiaurakoissa ei enää olekaan niin vahva. Gazpromin uusi linjaus saattaa avata paljonkin mahdollisuuksia suomalaisille alihankkijoille, ja pohjoissuomalaiset toimijat tuntuvat olevan tilanteen tasalla.
Valtiollisella tasolla ei edelleenkään voi sanoa samaa. Pääministerin suunnalta pitkään lupailtua erityishuomiota Murmanskin alueelle ei ole kuulunut. Toinen taloudellinen ja poliittinen fakta on se, että uuden ison kaasuputken rakentaminen Murmanskista etelään alkaa näyttää selvältä. Venäjän ja Saksan energiakumppanuus vaikuttaa tässä vahvasti taustalla.
Tällöin harkittavaksi pitäisi tulla myös kysymys siitä, voiko uudesta kaasuputkesta rakentaa liittymän Perämeren kaaren suurteollisuuden tarpeisiin. Maantieteellinen välimatka ei enää olisi pitkä.
Tällainen kysymys on luonteeltaan sekä taloudellinen että poliittinen, eikä asia ole vielä konkreettisesti käsillä. Tärkeintä tässä vaiheessa on, että sekä Pohjois-Suomessa että koko valtakunnan tasolla havahduttaisiin tilanteen muuttumiseen.
Jos Venäjän johdon ja Gazpromin aie toteutuu, Keski-Euroopan energiahuollon runkoreitti kulkee jatkossa Pohjois-Suomen rajoja hipoen.