Elokuvat Synkin hetki (Darkest Hour), Yhdysvallat/Iso-Britannia 2017. Ohjaus: Joe Wright. Käsikirjoitus: Anthony McCarten. Pääosissa: Gary Oldman, Kristin Scott Thomas, Lily James, Stephen Dillane, Ronald Pickup ja Ben Mendelsohn. Kesto: 2 h 5 min. - Plaza & Star, Oulu.
Toinen maailmansota on jälleen muodissa elokuvantekijöiden keskuudessa. Sotaepookki ei ole koskaan halpaa toteuttaa valkokankaalla. Toisaalta lajityypin dramaattiset tapahtumat ja värikkäät henkilöhahmot tarjoavat runsaasti herkullisia tilaisuuksia luoda elämää suurempaa viihdettä.
Menestysohjaaja Christopher Nolanin veikataan ennakkoon olevan iso Oscar-suosikki sotaelokuvallaan Dunkirk. Veikkaan, että myös tämä Winston Churchillistä (Gary Oldman) kertova draama tulee olemaan hyvin vahvoilla, etenkin näyttelijäkategorioissa.
Iso-Britannian edesmennyt pääministeri, Winston Churchill (1874-1965) oli monella tapaa värikäs ja ristiriitainen hahmo. Vaikka hänet tunnetaan parhaiten urhoollisesta panoksestaan 2. maailmansodassa, hän osallistui myös ammattisotilaana buurisotaan (1899-1902) ja palkittiin vuonna 1953 Nobelin kirjallisuuspalkinnolla.
Uutuuselokuva Synkin hetkikeskittyy toisen maailmansodan tapahtumiin.
Joe Wrightin ohjaama elokuva on klassinen elämänkertaelokuva, jonka keskiössä oleva poliittinen henkilöhahmo joutuu vakuuttamaan vastustajansa ja liittolaisensa Natsi-Saksan edustamasta uhasta.
Dunkirkin tavoin Synkin hetki keskittyy Operaatio Dynamoon, mutta huomio on tiukasti Churchillissä itsessään, joka taistelee raivoisan leijonan lailla saadakseen yleisen mielipiteen kääntymään Adolf Hitlerin johtamaa Saksaa vastaan. Kristin Scott Thomas (Englantilainen potilas) esittää Churchillin vaimoa, Clementineä (1885-1977) ja Ben Mendelsohn (Bloodline) nähdään kuningas Yrjö VI:n (1895-1952) roolissa.
Synkin hetki on ennen kaikkea kahden huippuammattilaisen, ohjaaja Joe Wrightin ja pääosanesittäjä Gary Oldmanin saumatonta, hurmiollista yhteispeliä. Brittiläissyntyistä Oldmania pidetään yleisesti yhtenä aikamme parhaista miesnäyttelijöistä.
Monien elokuvan ystävien mielestä - allekirjoittanut mukaan lukien - Gary Oldman on saanut odottaa pitkään ansaittua Oscar-palkintoaan. Liian pitkään.
Niinpä ei olisi mikään ihme, jos Oldman voittaisi sen vihdoin Winston Churchillin roolista, joka on kuin kirjoitettu hänelle. Olisi suorastaan rikos, jos hän jäisi taas ilman. Lähes tunnistamattomaksi maskeerattu ja puvustettu Oldman vangitsee katsojan huomion jokaisessa kohtauksessa, jossa hän esiintyy.
Klassiseen metodityyliin hän on mennyt syvälle esittämänsä henkilöhahmon nahkoihin.
Parissa viimeisessä elokuvassaan (Pan, Hanna) kompuroinut Joe Wright on onneksi saanut jälleen punaisesta langasta kiinni.
Oldman ja Anthony McCartenin terävä käsikirjoitus ovat täydellisiä instrumentteja inspiroituneen Wrightin käsissä. Myös elokuvan tekniset ansiot, Dario Marianellin tunteikasta musiikkia unohtamatta, ovat huippuluokkaa. Pitkästä kestosta huolimatta, en keksi mainittavia moitteita elokuvalle.