Kun JP Siiliä pyydettiin Hurriganesista kertovan Ganes-elokuvan ohjaajaksi kaksi ja puoli vuotta sitten, hän suhtautui tarjoukseen hieman ristiriitaisin tuntein. Siilillä itsellään kun ei ollut bänditaustaa projektiin pätevöittämässä.
"Sitten ajattelin, että se saattaa olla elokuvalle eduksi. Pystyn näin välttämään ylenmääräisen musahifistelyn ja keskittymään tarinan kertomiseen", hän kertoo.
Hurriganes oli toki tuttu Siilillekin. Hän on kotoisin bändin kotikulmilta Pohjois-Haagasta, ja hänen isosiskonsa oli aikanaan Cisse Häkkisen kanssa samalla luokalla ja samassa työpaikassa.
"Ensimmäinen itse itselle kaverin rohisevalta c-kasetilta vielä rohisevammalle c-kasetille kopioitu levy oli tietenkin Roadrunner", Siili lisää.
Ganes-leffa on eniten
Henry Aaltosen tarina
Läpimurtonsa jälkeenkin Hurriganes esiintyi vielä pienissä paikoissa, myös Pohjois-Haagan yhteiskoulussa. Kymmenen vuoden huiteille ehtinyt Siili ei kuitenkaan koulukeikoilla käynyt.
"Bändi kannatti jotenkin epämääräistä ja uhkaavaa auraa. Se pelotti minua, enkä mennyt. Olen saanut kuulla siitä kavereilta 30 vuotta. Elokuvan myötä oli tilaisuus tehdä se keikka sinne Pohjois-Haagan yhteiskoulun alasaliin."
"Nautin joka sekunnista, kun pääsin paikkaamaan lapsuudentraumaani."
Ganes on ennen kaikkea Remun eli Henry Aaltosen tarina. Aaltonen on suhtautunut elokuvaan alusta pitäen myönteisesti. Häntä myös haastateltiin käsikirjoitusta varten.
"Vuosi sitten Remu sai käsikirjoituksen luettavakseen. Siinä oli muutama yksityiskohta, jotka eivät häntä miellyttäneet. Mitään sellaista ei kuitenkaan pitänyt muuttaa, joka olisi vaikuttanut Remun henkilökuvaan. Muutokset tehtiin Remun äitiin ja isään liittyen."
Milonoff on enemmän Remu kuin Remu itse
Remun rooliin JP Siili kaavaili alun alkaenkin Eero Milonoffia. Muiden töidensä takia Milonoff osallistui koekuvauksiin vasta toisella kierroksella, kun jokaiseen keskeiseen rooliin oli kolme ehdokasta.
"Siellä piti soittaa Tallahassee Lassie, enkä ollut koskaan rumpuihin koskenutkaan. Hakkasin ihan mitä sattuu ja huusin jotain sinne väliin. Pojat vain soittivat vieressä. Sitten oli joku improvisoitu kohtaus", Milonoff kertaa.
"Mutta JP oli nähnyt minussa jotain samaa kuin Remussa."
Roolihahmoa rakentaessaan Milonoff perehtyi bändiä käsitteleviin dokumentteihin ja kirjallisuuteen. Antoisinta oli kuitenkin vierailla Remun luona Porvoossa.
Parivaljakko myös kävi käsikirjoituksen läpi repliikki repliikiltä läpi. Yli viisi tuntia kestäneessä palaverissä Remu kommentoi, miten hän repliikit sanoisi. Elokuvan lopullinen Remu-talk syntyi käsikirjoituksen tekstiä ja Remun näkemyksiä yhdistellen.
Remu näki valmiin elokuvan reilu kuukausi ennen ensi-iltaa.
"Istuin pari riviä Remun takana ja jännitin paita märkänä. Aika alussa on kohtaus, jossa punaiseksi maalattu huora tulee junanvaunusta ulos. Remu kommentoi sitä ääneen ´just noin, just noin´. Sen jälkeen minulla on ollut hyvin rauhallinen ja turvallinen olo koko elokuvan suhteen", Siili sanoo.
Myös Eero Milonoff on saanut hyvää palautetta suorituksestaan.
"Remu oli sanonut jossain, että se Milonoffhan on enemmän Remu kuin minä itse. Se on minulle tärkeä juttu."