Presidenttitaistoa ei voisi kuvitella ilman mielipidemittauksia. Vaalitunnelma on tihentynyt päivä päivältä, kun jännityksellä olemme odottaneet ehdokkaiden kannatusmittauksia.
Ensimmäisellä kierroksella tutkimuslaitosten tekemät arviot presidenttiehdokkaiden kannatusluvuista jäivät poikkeuksellisen kauas vaalituloksesta. Gallupit onnistuivat aika tarkasti ennustamaan muiden ehdokkaiden ääniosuuden, mutta vasemmiston ehdokkaan Tarja Halosen kohdalla virheet olivat 5--10 prosenttiyksikön luokkaa.
Halosen kannatus vaihteli kyselyissä 51 ja 56 prosentin välillä, kun vaalitulos oli 46,3. Gallupeissa kokoomuksen ehdokkaan Sauli Niinistön suosio oli 3--5 prosenttiyksikköä alakanttiin.
Gallupit eivät täsmänneet ensimmäisen kierroksen lopputuloksen kanssa, koska mittauksia ei tehty enää keskiviikon jälkeen. Epäröivien äänestäjien osuus oli lähes 30 prosenttia.
Ensimmäisen kierroksen opetus oli, että gallupit eivät ole ennusteita, vaan tilanne kyselyhetkellä.
Gallupit kuumentavat tunnetusti puolueiden ja poliitikkojen tunteita. Kolmanneksi presidenttikisassa jäänyt pääministeri Matti Vanhanen ehdotti, että tiedostusvälineet ilmoittaisivat etukäteen, milloin on tarkoitus teettää ja julkistaa tutkimuksia.
Ehdotus kuulosti oudolta entisen journalistin suusta. On vaikea kuvitella, että kiivaassa uutiskilpailussa tiedostusvälineet ilmoittaisivat etukäteen gallupien ajankohdat. Puolueiden kannalta ehdotus olisi ymmärrettävästi loistava, koska kampanjoiden suunnittelu helpottuisi.
Vanhanen on vihjaillut, että tiedostusvälineet salaavat osan mittauksista. Tämä epäilys on poliittisissa piireissä elänyt sitkeästi.
Vuoden 2000 presidentinvaalien alla kokoomuksen kampanjaorganisaatio väitti, että Riitta Uosukaisen kannalta suosiollinen gallup jätettiin joulukuussa 1999 tietoisesti julkaisematta.
Media ei varmasti jätä yhtäkään tilattua ja maksettua mittausta julkaisematta. Poliitikot ilmeisesti luulevat tiedotusvälineiden toimivan samalla tavalla kuin puolueet, jotka tilaavat erilaisia mittauksia omaan käyttöönsä.
Neljä suurinta puoluetta on toistakymmentä vuotta tilannut TNS-Gallupilta säännöllisesti tehtävän mittauksen, jossa seurataan muun muassa puolueiden ja poliitikkojen vetovoimaisuutta. Mittaukset ovat tärkeä osa puolueiden politiikan strategista suunnittelua.
Mielipidemittausten kieltäminen ei ole näiden vaalien alla ponnahtanut esille. Tutkimushiljaisuutta on aina silloin tällöin vaadittu henkilökeskisiin vaaleihin eli presidentinvaaleihin ja europarlamenttivaaleihin. Esimerkiksi Ranskassa gallupeille on säädetty rajoituksia vaalipäivän alle.
Mittausten on väitetty ohjailevan äänestäjien liikaa. Menevätkö äänestäjät helposti voittajien kelkkaan? Tämä on kysymys, mikä monia askarruttaa. Mittaukset kuuluvat kuitenkin vapaaseen demokratiaan samalla tavalla kuin vaalimainonta ja -markkinointi.
Presidentinvaalit saavat kansan liikkeelle paremmin kuin kunnallisvaalit, vaikka presidentillä ei ole suoranaista valtaa yksilön elämään samalla tavalla kuin tehokkaalla kunnanvaltuutetulla. Ihmiset keskustelevat ja väittelevät ehdokkaista yllättävän kiivaasti työpaikoilla ja internetin keskustelupalstoilla.
Gallupit lisäävät kansalaisten kiinnostusta vaaleja kohtaan. Tarja Halosen ja Sauli Niinistön taistelu on eri mittausten mukaan aika tasaväkistä. Toivottavasti tiukka kisa herättää ensimmäisellä kierroksella nukkuneet.
Ratkaisevaa on, miten epävarmat äänestäjät kokevat kihelmöivän jännittävän vaalitilanteen.