Jäänmurtaja Otso vaihtaa osan miehistöään kymmenen päivän välein. Talvisin vaihto tapahtuu useimmiten Oulun satamassa, jossa Otso tankkaa myös polttoainetta. Sitä Otso myös kuluttaa reilusti – helmikuun hankalimpien säiden aikaan Otso ajaa lähellä täyttä tehoa yötä päivää, ja polttoainetta kuluu jopa sata kuutiometriä päivässä. Seisonnassa kulutus on 2–3 kuutiometriä päivässä.
Tankkeihin mahtuu 1 500 kuutiometriä raskasta polttoöljyä ja 340 kuutiometriä dieselöljyä. Wärtsilän Helsingin telakalla valmistettu Otso on pituudeltaan 99 metriä ja leveydeltään 24,2 metriä. Sen huippunopeus on 18,5 solmua.
Otso on kaikin puolin erittäin omavarainen jäänmurtaja. Pohjakerroksista löytyy verstaat, joissa on mahdollista valmistaa monenlaisia osia laivan rikkoutuneiden osien tilalle. Verstaat ovat oikeastaan 80-luvun peruja. Silloin uusia osia ei saanut noin vain, mutta nykyään saa – ja niitä myös tarvittaessa tilataan.
Vuonna 1986 käyttöön otetussa Otsossa näkyy 1980-luvun henki, mutta vuonna 2015 Otso muutettiin polaariluokan jäänmurtajaksi Nordican ja Fennican rinnalle. Otsoon asennettiin Rauman telakalla keinunnanvaimennustankki, sen turvallisuusvarustelu muutettiin vastaamaan kansainvälisen liikenteen edellyttämiä turvastandardeja, ja jääluokkaa parannettiin runkoa vahvistamalla.
Sen jälkeen Otso on avustanut seismisiä tutkimusoperaatioita arktisilla merialueilla. Käytännössä se tarkoittaa jäänmurtamista merenpohjaa mittaavan tutkimusaluksen edestä sekä toimimista tukialuksena erilaisissa tieteellisissä töissä. Viime kesänä Otso oli avustustöissä Grönlannissa.