Kun maailman tapahtumat vyöryvät ennakoimattomia reittejä, silloin tällöin eilisen vihollisista tulee tänään liittolaisia. Näin on käymässä Yhdysvaltain ja Libyan suhteissa.
Ei ole kuin 20 vuotta siitä, kun presidentti Ronald Reagan lähetti rynnäkkökoneet pommittamaan Libyan kahta suurinta kaupunkia tavoitteenaan ei vähempää kuin maan johtajan Muammar Gaddafin ja hänen perheensä surmaaminen. Iskun syynä oli se, että Libyaa epäiltiin terrorismin tukemista. Epäilylle oli myös ilmeisen hyviä perusteita. Gaddafi jäi kuitenkin henkiin.
Maanantaina Yhdysvaltain ulkoministeri Gondoleezza Rice ilmoitti, että Yhdysvallat solmii Libyan kanssa täydet diplomaattisuhteet ja poistaa Libyan terrorismia tukevien maiden listalta. Ystävistä puhuminen on epäilemättä vielä liioittelua, mutta nyt maat näyttävät hakeutuvan jopa jonkinlaiseen yhteistyöhön. Diplomaattisuhteet niillä oli viimeksi 25 vuotta sitten.
Syy suhteiden suojasäähän liittyy etenkin Muammar Gaddafin uudelleenarviointeihin. Gaddafista ei koskaan tullut sellaista arabimaailman yhdistäjää, jonka viittaa hän itse itselleen asetteli. Tulos oli päinvastoin hylkiövaltion asema. Sellaisen perinnön harva johtaja haluaa jättää jälkeensä. Ei tällä hetkellä 64-vuotias Gaddafikaan.
Yhdysvaltojen silmissä Gaddafi on puhdistunut paitsi luopumalla terrorismin tukemisesta myös purkamalla ydinaseohjelmansa. Yhdysvaltain kannalta kyse on myös siitä, että se ei "terrorismin vastaisessa sodassaan" kaipaa yhtään enempää vihollisia. Nyt sillä on yksi huoli vähemmän.