G8-maat kokoontuvat huonommissa tunnelmissa kuin aikoihin. Ilmastonmuutos vaatisi maailmanlaajuisia päätöksiä, mutta pinnalle on noussut kylmää sotaa henkivä sanailu.
Lyhenteellä G8 tunnetut johtavat teollisuusmaat kokoontuvat huomenna keskiviikkona Saksaan Itämeren rannikolle Heiligendamm-nimiseen pikkukylään. Talousmahdit eivät ole koskaan olleet yksimielisiä kaikista poliittisista ja taloudellisista linjauksista, mutta nyt erimielisyydet näyttävät tavallista paljon syvemmiltä. Henkiin on viime kuukausina herännyt myös Venäjän ja lännen vastakkainasettelu, jonka luultiin tulleen haudatuksi kylmän sodan mukana kaksi vuosikymmentä sitten.
Tapaamisen ennakolta tärkein teema eli ilmastonmuutoksen torjuntakaan ei näillä näkymin saa kokouksessa uutta vauhtia, niin kipeästi kuin sitä kaivattaisiinkin. Kioton ilmastosopimuksen hyllylle pölyttymään siirtänyt Yhdysvaltain presidentti George W. Bush esitteli viime torstaina teemasta oman uuden aloitteensa. Hän pitää Kioton sopimusta parempana mallia, jossa suurimmat kasvihuonepäästöjen aiheuttajat aloittavat omat keskinäiset neuvottelunsa. Ajatus voi parhaimmillaan sysätä liikkeelle uusia toimia ilmastonmuutoksen torjumiseksi, mutta pahimmillaan se johtaa kahteen toinen toistaan vesittävään prosessiin.
Hyvää ei lupaa sekään, että Saksaan saapuvan Venäjän presidentin Vladimir Putinin puheet ovat viime viikkoina yhä vain koventuneet. Hän uhkasi sunnuntaina, että jos Yhdysvallat sijoittaa osia ohjuspuolustuksestaan Venäjän tuntumaan, Venäjä suuntaa ohjuksiaan uudelleen kohti länttä. Putinin ärtymystä voi ymmärtää siinä mielessä, että suunnitelmallaan Yhdysvallat irtautui vuoden 1972 ohjustentorjuntasopimuksesta.
Vaikka Putin varmaan pohjusti jyrähtelyllään neuvotteluasetelmia, se on myös jatkoa Venäjän jyrkille lausunnoille, joita on kuultu esimerkiksi Kosovon-kysymyksessä, Viron patsaskiistassa ja useissa muissa erimielisyyksissä Venäjän ja sen naapurimaiden kanssa. Yksittäisinä lausunnot eivät olisi niin merkittäviä, mutta yhdistettyinä niistä rakentuva linja on omiaan herättämään huolta.
Osasyy tiukentuneisiin linjauksiin lienee tulevissa loppuvuoden duuman vaaleissa sekä presidentinvaaleissa, jotka on määrä järjestää ensi maaliskuussa. Vaikutelmaksi jää väistämättä, että Putin haluaa varmistaa nykyistä politiikkaa tukevan duuman seuraavaksikin neljäksi vuodeksi sekä samaa linjaa noudattavan presidentin nousun valtaan hänen jälkeensä. Mitä suuremmilta ulkopuoliset uhat Venäjää kohtaan vaikuttavat, sitä helpompi Putinin arvattavien tavoitteiden taakse on mobilisoida kansaa.
Jos yksi jako kulkee Saksan G8-kokouksessa Venäjän ja lännen välissä, toinen linja aukeaa ilmastopolitiikassa. Siinä Yhdysvallat on eri leirissä kuin muut G8-maat. Presidentti Bushin tuore aloite toivottavasti kielii siitä, että Yhdysvaltain johtaja on viimeinkin alkanut ottaa ilmastokysymykset vakavasti. Pessimistisempi tulkinta on, että kysymys on uudesta tempusta, jolla vain siirretään ikäviä ja välttämättömiä ratkaisuja jonnekin tulevaisuuteen. Aloitetta onkin jo ehditty kuvata Bushin Troijan hevoseksi.
Ainakin toistaiseksi Bushin aloitteesta puuttuvat konkreettiset tavoitteet. Sellaisia kuitenkin tarvitaan, jotta ylipäätään voidaan sopia yhteisistä toimista torjua ilmastonmuutosta. Toivottavasti tuleva kokous tuo tavoitteisiin edes hiukan valoa. Olennaista ei ole se, minkä nimisen sopimuksen varassa ilmastouhkia torjutaan, vaan se, että tehokkaita päätöksiä ylipäätään saadaan aikaan.