Fuusioenergian tutkijat ovat jo keränneet tieteellistä näyttöä uudenlaisen energiantuotannon onnistumisessa. Aiemmin ongelmana oli, että fuusioreaktion aikaansaaminen kulutti enemmän energiaa kuin tuotti.
Britanniassa sijaitsevassa tutkimuslaitoksessa on kuitenkin jo päästy "nollasummapeliin" eli tuotettu 16 megawattia energiaa suunnilleen saman energiamäärän avulla, kertoo Tekesin fuusioteknologiaohjelman ohjelmapäällikkö Seppo Karttunen VTT:ltä.
ITER-voimalassa on tarkoitus päästä vähintään kymmenkertaiseen tulokseen eli tuottaa 50 megawatin energiankulutuksella ainakin 500 megawattia energiaa.
"Näyttää erittäin todennäköiseltä, että tuo lukema kirkkaasti saavutetaan", vakuuttaa Karttunen.
"Onnistuessaan ITER-hanke todella osoittaa sen, että fuusiosta on tulevaisuuden energiavaihtoehdoksi. Se tieto on äärimmäisen arvokas, ja se voidaan saada lähimmän viidentoista vuoden kuluessa", hän arvioi.
Energiapurkaus yritetään aluksi saada kestämään vajaan kymmenen minuutin ajan, mutta toisena tavoitteena on tuottaa jatkuva purkaus.
Jos ITER-hanke toteutuu suunnitelmien mukaan, seuraava vaihe on rakentaa oikean fuusiovoimalan prototyyppi. Karttunen arvioi, että sen rakentaminen voisi alkaa noin vuonna 2025. Normaaliin kaupalliseen käyttöön fuusiovoima tulisi ehkä vuoden 2050 jälkeen.
Fuusiovoima ei suinkaan ratkaise kaikkia energiantuotannon ongelmia, mutta se olisi ainakin yksi vaihtoehto muiden joukossa.
"Se on varmasti kalliimpaa kuin energia tänä päivänä, mutta jos mennään 50 vuoden päähän, hinta voi olla erittäin kilpailukykyinen. Fossiiliset energialähteet ovat tuolloin kuitenkin hiipumassa", Karttunen muistuttaa.
Jätettä ei synny
Fuusioreaktio ei tuota lainkaan radioaktiivista jätettä, ainoastaan pieniä määriä harmitonta ja jopa hyödyllistä heliumkaasua.
Reaktorissa ei fuusiopalo voi karata räjähdysmäisesti, vaikka fuusioreaktio vaatii huikean 100 miljoonan asteen kuumuuden, mikä on noin kymmenkertainen lämpötila aurinkoon verrattuna. Jos jotain menee vikaan, kuuma plasma yksinkertaisesti jäähtyy ja reaktori sammuu, selittää Karttunen.
Onnettomuuden saisi aikaan vain tahallisella räjäytyksellä, joka edellyttäisi voimakkaita räjähteitä. Ympäristöön leviäisi silloin voimalan radioaktiivisia osia ja polttoaineena käytettävää raskasta vetyä, mutta ei muita päästöjä.
Myös fuusioreaktorin materiaalit itse tulevat radioaktiivisiksi, mutta Karttusen mukaan ongelmia voidaan vähentää oikeilla materiaalivalinnoilla.
Kun voimala puretaan, purkujäte voitaneen parhaassa tapauksessa jopa ottaa uusiokäyttöön kohtuullisen varastointiajan jälkeen.