Frisbeegolf on laji, josta tavallinen kadun tallaaja on etäisesti kuullut. Monelle tulee sen sijaan yllätyksenä, että lajia harrastetaan ympäri vuoden.
Perinteisen golfin taitaja laittaa mailat ja pallot syksyllä varastoon ja rupeaa odottamaan kevättä. Frisbeegolfari pukee siinä vaiheessa lämmintä ylle ja suuntaa tutulle kentälle.
Hiirosen frisbeegolfradalla harjoittelevia BSC Discgolf Teamin jäseniä pakkanen ei tunnu hidastavan.
"Tammikuussa kävimme heittämässä 28 asteen pakkasilla", miehet ylpeilevät.
Kesäinen ja talvinen frisbeegolf eivät periaatteeltaan juuri eroa toisistaan.
"Lumi on suurin ero. Myös vaatetus vaikeuttaa heittämistä ja vauhdinottoa talvella", Ilkka Perkiö toteaa hetken pähkäiltyään.
Sen verran talvi asettaa rajoituksia, että seuran sisäiset viikkokisat alkavat pyöriä vasta toukokuussa. Talvi onkin hyvää aikaa heittotekniikan treenaamiseen.
Helposti voisi kuvitella, että talvinen kiekkogolf saisi varpaat ja sormet jäätymään. Näin ei kuitenkaan ole. Jatkuva liikkeelläolo takaa veren kiertämisen siitä huolimatta, että heitot suoritetaan avokäsin.
Entäpä syvälle hankeen uppoavat kiekot. Vaatiiko talvi veronsa hukkuvien pelivälineiden muodossa?
"Koko talvena on tainnut hukkua yksi ainut kiekko. Kesällä niitä enemmän katoaa", liitokiekkoseuran miehet kumoavat väärän oletuksen.
Aikaa kiekkojen etsimisen tosin saattaa kulua, mutta useamman henkilön yhtäaikainen tamppaaminen kuulostaa olevan yhtä tehokasta kuin huvittavaakin.
Hiirosen frisbeegolfradat risteilevät Kaukovainion kuntoradan tietämillä. Mitään ongelmia hiihtäjien kanssa ei heittoharrastajilla ole kuitenkaan syntynyt.
Ajattelemattomat koirien ulkoiluttajat saattavat tosin käyttää ratoja hieman kyseenalaisiin tarkoituksiin, kuten koirien tarpeiden tekoon.
Laji vie mukanaan
BSC Discgolf Teamin jäsenet ovat harrastaneet lajiaan vasta vähän aikaa. He kertovat koukkuuntumisen tapahtuneen nopeasti.
"Aloituskustannukset ovat todella alhaiset. Lajin voi opetella itsenäisesti ja kenttä on vapaasti käytössä", Perkiö kertaa lajin hyviä puolia.
Lajin aloittamiseen ei lompakkoaan juuri tarvitse raotella. Liitokiekkojen hinnat pyörivät kymmenen euron tuntumassa, ja aloittelijalle riittää kolmen kiekon peruspaketti. Driverin ja lähestymiskiekon lisäksi on hyvä omistaa putteri, jolla heitetään radan loppuvaiheen lyhyet heitot.
Heittoharrastuksen alkuvaiheessa innostusta lisää nopea kehityskäyrä. Pelin perusteet on helppo omaksua, mutta hyväksi tuleminen on vaikeaa.
Lajia voi verrata isoveljeensä golfiin. Pelien termistöt, säännöt ja pelitaktiikka ovat pitkälle samat.
"Pallogolfiin verrattuna liitokiekko on rennompaa. Lajin etiketti ei ole niin tarkka kuin golfissa", Timo Alalääkkölä linjaa lajien eroja.
"Ja tässä ei kulu niin paljon aikaa kuin golfreissulla, jolla saattaa vierähtää kuusikin tuntia", Hiirosen radan tuntumassa asuva Petteri Turunen jatkaa virnistäen.
Liitokiekkogolfin hurmaamat miehet arvostavat lajin rentoutta ja hengailua kavereiden kanssa. Ulkopuolisen silmin asenne näyttääkin hieman samalta kuin suomalaisilla lumilautailijoilla. Tärkeintä ei ole voitto, vaan hauskanpito.