Ulkoministeri Laila Freivaldsille tuli hyvin nöyryyttävä lähtö Ruotsin hallituksesta juuri Göran Perssonin pääministeriyden kymmenvuotispäivänä. Kun erosta tiistaiaamuna ilmoitettiin, pääministerin vieressä istuneen ulkoministerin apea hahmo oli jyrkkä vastakohta sille iloiselle teatterinjohtajalle, joka vuonna 2003 sai yllättäen ottaa hoitaakseen ulkoministeriön murhatun Anna Lindhin jälkeen.
Freivaldsin mielialaa tuskin nosti sekään, että pääministeri korosti hänen itse pyytäneen eroa. Hän erosi omasta aloitteestaan myös vuonna 2000, kun hän lehdistön painostuksesta närkästyneenä jätti oikeusministerin tehtävät.
Tällä kertaa todellisuus oli toisenlainen. Perssonilla oli yksinkertaisesti liian kova paine erottaa hänet. Painetta tuli sekä opposition että hallituksen yhteistyöpuolueen vihreiden taholta. Myöhemmin viikolla valtiopäivien perustuslakivaliokunta uhkasi arvostella Freivaldsin puutteellista toimintaa tsunamikatastrofin aikana, mikä olisi käytännössä tarkoittanut, että koko Perssonin hallitus olisi ollut vaarassa joutua eroamaan. Sellainen ei yksinkertaisesti ole mahdollista puoli vuotta ennen valtiopäivävaaleja.
Maanantaina tuli sitä paitsi oikeuskanslerilta tieto, että Freivalds oli perustuslakiin liittyvässä kysymyksessä vierittänyt syyn erään työtoverinsa kontolle. Asiassa oli kysymys oikeusministeriön äärioikeistolaiselle Sverigedemokraterna-puolueelle antamasta määräyksestä sulkea puolueen nettisivut. Puolue julisti keskellä tanskalaisten pilapiirrosten nostattamaa kohua piirustuskilpailun, jonka aiheena oli profeetta Muhammed. Kun oikeusministeriön määräys tuli viime viikolla julkisuuteen, Freivaldsia syytettiin perustuslakiin kirjattuun lehdistönvapauteen puuttumisesta.
63-vuotias Freivalds, joka tunnetaan pätevänä juristina, ei kyennyt vakuuttavasti perustelemaan, miksi hän vahingossa tai tahallaan oli puhunut totuuden vastaisesti. Oikeuskanslerin mukaan hän oli täysin tietoinen nettisivuihin puuttumisesta. Freivaldsin toiminnan takia pääministeri Persson ärähti virkamiehelle, jonka hän luuli toimineen asiassa omasta aloitteestaan ja Freivaldsin tietämättä. Näin ulkoministeri oli saattanut pääministerin kiusalliseen tilanteeseen.
Kun Freivalds oikeusministerinä lähti edellisen kerran hallituksesta kuutisen vuotta sitten, se tapahtui lehdistön kanssa käydyn kädenväännön jälkeen. Silloin kysymys oli siitä, että hän oli tehnyt miljoonien arvoisen huoneistokaupan vastoin puolueen asuntojen yksityistämisasioissa noudattamaa linjaa. Freivalds ei pitänyt lehdistön tungettelevista kysymyksistä.
Nytkin lehdistö sai osan syystä niskoilleen. Freivalds perusteli eroaan sillä, että kun hän maanantaina oli Brysselissä yrittänyt pitää lehdistötilaisuutta Valko-Venäjän vaaleista, hänelle oli esitetty vain yksityisluontoisia kysymyksiä.
"Silloin tajusin, että näissä olosuhteissa ei ole mahdollista tehdä vakavasti otettavaa työtä", hän selitti.
Kun Persson nimitti Freivaldsin syksyllä 2003, tämä oli kuin tehty ulkoministeriksi. Erottuaan oikeusministerin tehtävästä hän oli toiminut teatterinjohtajana ja suuri yleisö oli lähestulkoon unohtanut hänet. Vanhat kaunat oli haudattu. Freivaldsin baltialainen tausta, lainopillinen asiantuntemus ja se, että hän oli nainen, tekivät hänestä erityisen tervetulleen. Hän syntyi Riikassa keskellä sotaa vuonna 1942 ja muutti sieltä äitinsä kanssa ensin Saksaan ja sitten Ruotsiin.
Latvialaistaustansa ansiosta hän sai oikeusministerinä ollessaan kunnian vihkiä Ruotsin ensimmäisen Riikan suurlähetystön.
Freivaldsia kuitenkin haittasi hänen kolea tyylinsä, joka erosi Anna Lindhin hyväntuulisuudesta. Jo varhaisessa vaiheessa mahtava Venäjä närkästyi siitä, että hän epädiplomaattisesti asettui puolustamaan Baltian maita niissä asuvien venäläisten oikeuksista käydyssä kiistassa.
Ennen hänen ensimmäistä Venäjän-matkaansa muuan korkea-arvoinen venäläinen poliitikko kirjoitti hänestä kriittisen mielipidekirjoituksen. Freivalds ei ollut koskaan kovin tervetullut Moskovaan eikä hän pärjännyt juuri sen paremmin EU:ssakaan.
Alkuaikojen kuherruskuukauden jälkeen Freivalds joutui pian ruotsalaisten epäsuosioon tsunamikatastrofin yhteydessä. Aluksi kysymys oli siitä, että hän oli mennyt teatteriin sen sijaan, että olisi ottanut aloitteen käsiinsä ihmishenkien pelastamiseksi. Hän totesi, että Thaimaassakin on sairaanhoitojärjestelmä ja vieritti vastuun työtovereidensa niskoille. Kun hän sitten viimein matkusti tapahtumapaikalle, hänen toimintansa sai sielläkin osakseen arvostelua. Lopulta Freivaldsista tuli Perssonille liian suuri painolasti.
On mielenkiintoista, että tämä on Perssonin kymmenvuotisella pääministerikaudella ensimmäinen kerta, kun hän erottaa arvostelun kohteeksi joutuneen ministerin. Se osoittaa, miten ahtaalla hän on nyt ollut.