Ronskina protestilaulajana uransa 1960-luvulla aloittanut Fredi on ehtinyt osallistua Euroviisuihin, naurattaa televisiossa ja säveltää ikivihreitä.
"Jos alkaisin kirjoittaa lauluja nyt, kyselisin teksteissäni, kuinka maailmaan saataisiin rauha ja kuinka ihmisten onnistuisi välttää kulttuurilliset yhteentörmäykset", laulaja sanoo.
Fredi on siitä harvinainen suomalainen pop- ja iskelmätähti, että hän on kirjoittanut monia lauluja itse. Niin riipivä Avaa sydämesi mulle kuin haikea Istun ullakolla yksinäin ovat Fredin omia sävellyksiä.
Kiilto ei ole kimeä-äänisen iskelmämurikan kuoresta vuosien aikana karissut.
"Huomaan yhä huoltoasemilla kahvilla piipahtaessani, kuinka ihmiset pysähtyvät ja jäävät tollottamaan, kun kahvikuppi nousee käteeni ja pulla suuhun. Sellaiseen ei koskaan totu."
Parhaiten Fredi muistetaan Kolmatta Linjaa takaisin -kappaleesta, jonka Junnu Vainio sanoitti sateisena kesäpäivänä alkuperäisen Beautiful In The Rain -instrumentaalin kuultuaan.
"Löydän tuosta kappaleesta aina uusia sävyjä. Junnu osasi mahduttaa siihen hienosti 1960-lukulaista ajankuvaa ja ihmisen elämän koko kirjon."
Helsingin Kallioon sijoittuvasta arkisesta tarinasta kasvoi romanttista kaihoa, arjen kurjuutta ja mystisiäkin aineksia yhdistävä eepos, joka vuosien saatossa porautui kollektiiviseen suomalaiseen tajuntaan.
"Sain esittää laulua useimmilla keikoillani kaksikin kertaa", Fredi kertoo.
Viime vuonna Pop Tenorit -trion osasena maata kiertänyt laulajaveteraani tunnustaa, ettei hän enää hingu keikoille. Hän kuitenkin lupaa, että kansa saa kuulla juuri ne laulut, joista se hänet tuntee.
Fredi muistelee, että eniten hän puski keikkoja juuri 1970-luvun alussa.
"Keikkailin ankarasti ja tein töitä neljä vuotta putkeen pitämättä päivääkään lomaa. Kerrankin Teosto-ilmoitusta tehdessäni huomasin, että olin vuoden aikana ollut kotoani pois 276 päivää."
Vuonna 1976 hän esitti Euroviisuissa Pump pump -diskoväännön Friends-tyttöduon säestämänä.
Uransa tärkeäksi sillanpääksi Fredi mainitsee vuoden 1967 Euroviisut, joissa hän edusti Suomea kappaleella Varjoon - suojaan. Irwiniä yhdellä ensimmäisistä keikoistaan tuuranneesta kimakasta protestilaulajasta tuli kansainvälisen tulikasteen kautta potra kansansuosikki.
"Ensimmäinen Euroviisu-osallistumiseni muutti kaiken", Fredi muistelee.
1968 julkaistu single Milloinkaan en löydä samanlaista -single teki myös suomalaista äänitehistoriaa. Kun singlen a-puoli komeili Mitä Suomi soittaa -listan ykkösenä, sen b-puoli Pieni nukke oli kolmonen.
Musiikkiteatteria ja sketsiviihdettä yhdistänyt Kivikasvot oli varsinkin 1970-luvun alussa äärimmäisen suosittu televisiosarja. Kivikasvot julkaisi kaksi levyäkin, mutta suosioon uuden ajan Kipparikvartetti pongahti juuri television välityksellä.
Fredi on monen muun 1960-luvulla aloittaneen laulajaveteraanin tapaan levymoguli Toivo Kärjen löytö. Fredi muistaa Kärjen isähahmona ja suurena visionäärinä.
"Kärki näki jo varhaisessa vaiheessa, että bändimusiikki oli lyömässä läpi."
Myös Fredin ensimmäinen alter ego, Folk-Fredi, oli Kärjen idea. Rähjäinen ja ronski protestilaulaja oli Suomen vastine Donovanin ja Bob Dylanin kaltaisille poliittisesti kantaaottaville kultakurkuille.
Fredi kertoo, että vaikka hän vuonna 1965 poseerasikin Roskisdyykkarin balladi -laulun valokuvasessioissa kaatopaikalla rähjäinen nahkalippis päässään, ei hän koskaan kokenut varhaista folk- tai hippiaatetta omakseen.
"Folk-Fredi oli Kärjen keksintö ja myös hänen pyynnöstään folk-etuliite jätettiin myöhemmin pois. Jopa tulevaisuuteni suhteen Kärki oli tarkkanäköinen. Hän ennusti, että alan laulaa toisenlaista musiikkia ja jopa säveltää laulujani ihan itse."