"Hän maalasi freskotekniikalla yläkirkon ikkunoiden kohdalla kulkevan käytävän alapuolelle kirkon molemmille sivuille yhteensä kolmekymmentäkaksi kohtausta Pyhän Fransiskuksen elämästä ja teoista, siis kuusitoista kummallekin puolelle. Työ on niin erinomainen, että hänen maineensa kasvoi siitä valtavasti."
Näin varhainen, Italian renessanssin taiteilijaelämäkertojen kirjoittaja Giorgio Vasari (1511-1574) kertoo firenzeläisen maalarin, kuvanveistäjän ja arkkitehdin Giotto di Bondonen (n. 1266-1337) maalauksista Pyhän Fransiskuksen yläkirkkoon Assisissa, Italian Umbriassa.
Tästä Giotton noin 1296-1297 tekemästä freskojen valtavasta nauhasta on eittämättä tunnetuin maalaus, joka esittää fransiskaanien munkkiveljeskunnan perustajaa, Fransiskus Assisilaista (1182-1226) saarnaamassa pikkulinnuille.
Mutta teossarjaan kuuluu myös maalaus Fransiskus Assisilaisesta joulun seimen äärellä. Ja Giotton näkemys Pyhästä Fransiskuksesta ja Joulun Lapsesta poikkeaa hyvin paljon taiteen vuosisataisista seimikuvista.
Leipä lahjaksi
Giotton maalauksessa Fransiskus Assisilainen on polvistuneena pienen puuarkun äärelle. Hän laskee arkkuun punaisiin kapaloidun Jeesus-lapsen. Vain sädekehä, gloria, Fransiskuksen ja lapsen pään ympärillä kertoo henkilöiden pyhyydestä.
Oikealla kolme miestä katoksen alla tuo leivän lahjaksi vastasyntyneelle. Vasemmalla on samoin kolmen henkilön ryhmä, joka seuraa tapahtumia. Taustalla on laulavia fransiskaaniveljiä sekä kansaa. Naiset seisovat rakennuksen renessanssiseinän oviaukossa.
Henkilöiden asut kertovat heidän olevan kardinaaleja, pappeja ja tavallista kansaa. Ylhäällä yönsinistä taivasta vasten kohoaa fransiskaaniveljeskunnan risti. Paikka on ilmeisesti veljeskunnan luostarin kappeli alttareineen.
Sädekehät, lapsi, aasi ja lammas arkun vieressä, laulavat hahmot (vaikkakin enkeleiden sijasta fransiskaaniveljet) sekä kolme lahjaa tuovaa miestä ovat Giotton viittaukset kristikunnan ensimmäisen jouluyön tapahtumiin.
Arkkitehtuuri esiin
Taiteen historiassa Giotton katsotaan tuoneen ensimmäisenä maalauksiin omaa aikaansa, sen arkkitehtuuria, aikalaisia ja tapahtumia. Giotto esitti aiheensa yksinkertaisesti ja luonnonmukaisesti antiikin ihanteiden mukaisesti. Keskiajan taiteen kaavamaisuus ja yksiulotteisuus alkoi olla takana, viimeistään Giotton taiteesta alkoi Italian renessanssi perspektiiveineen.
Assisin jouluseimikuvassa Giotto nostaakin melkein ensisijaiseksi aiheeksi arkkitehtuurin ja sen goottilaisten elementtien kuvauksen etenkin alttarikatoksen rakenteissa. Samoin Giotto suorastaan oppimestarimaisesti esittelee, kuinka maisemassa, huonetilassa ja sen esineistössä saadaan näkymään perspektiivi.
Mutta Giotton ihanteet luonnonmukaisuudesta ja pelkistyneisyydestä pohjautuvat myös Fransiskus Assisilaisen ihanteisiin. Fransiskus Assisilaisella, Jeesus-lapsella ja seimellä on myös todellisuuspohjansa.
Jouluyö teatterina
Assisin lähellä pienessä Greccion kylässä Fransiskus Assisilainen järjesti 1223 luostarinsa läheisyydessä metsässä jouluseimen tapahtumat eräänlaisena kuvaelmana. Vain tallin seimi, elävä aasi ja härkä olivat Fransiskuksen pelkistetyllä "näyttämöllä", kun hän saarnasi kyläläisille jouluevankeliumista.
Maalaustaiteessa jouluyö oli ollut aiheena jo 300-luvulta lähtien, mutta Fransiskus Assisilaisen jouluseimikuvaelman sanotaan olevan kristikunnan ensimmäinen "teatterin" keinoin esitetty jouluyö.
Fransiskus Assisilaisen ja hänen fransiskaaniveljeskuntansa periaatteena on köyhyys, luonnon kunnioittaminen ja lähimmäisten nöyrä auttaminen. Fransiskuksen kuoleman jälkeen Assisista tuli taidekeskus, jonka taiteilijat Fransiskuksen oppien mukaan pyrkivät luonnonmukaiseen ja pelkistettyyn kuvaukseen sekä pyhien hahmojen inhimillistämiseen. Giotto kuului näiden taiteilijoiden joukkoon.