Valtion pitäisi lunastaa Fortumin ja Finnairin kaltaiset strategiset sijoituksensa kokonaan omistukseensa. Puolittainen pörssiasema -- se että "ollaan olevinaan pörssiyhtiö" -- näkyy kehittävän ongelman toisensa perään, perustelee Helsingin kauppakorkeakoulun professori Vesa Puttonen muutama viikko sitten julkisuudessa esittämäänsä ajatusta.
Ajatus ei ole ihan uusi, mutta sitäkin kannatettavampi, ja juuri Puttosen korostamista syistä. Esimerkiksi edullista energiaa tarvitsevan metsäteollisuuden vuorineuvosporras on puhunut samansuuntaisesti. Itsekin ehdotin runsas vuosi sitten (Kaleva 1.11.2005) perusteellista pohdintaa, mitä me kansalaiset haluamme valtion Fortum-omistuksellaan tekevän.
Ydinkysymys oli silloin sama kuin nyt: haluammeko Fortumin "ikään kuin yksityisenä" pörssiyhtiönä jatkavan nykylinjallaan isojen osinkojen, kohoavien omistusarvojen ja hulppeiden optioiden sijoittajasampona? Jos näin haluamme, meidän on hyväksyttävä myös yhtiön rahastavan hinnoittelullaan niin lihavia tuottoja kuin irti saa, omistajiensa hyväksi ja kuluttajien kustannuksella.
Pörssiyhtiön pääomistajana valtion on lisäksi sidottava monella tapaa kätensä paljon tiukemmin kuin yksityiset suuromistajat. Valtiolta odotetaan sijoittajakapitalistina sellaista hajuttomuutta ja mauttomuutta, mitä kukaan ei rohkenisi vaatia yksityisiltä.
Kukaan tuskin kuvittelee, että pörssiyhtiö Koneessa tehtäisiin toisin kuin Herlinin perhe haluaa, mutta valtion on vastaavassa roolissa tekeydyttävä tahdottomaksi markkinahälyn välttääkseen. Ilkeä lisäisi, että tahdottomaksi tekeytyminen käy valtiolta näissä yhteyksissä liiankin helposti -- ja silti valtio on pörssiyhtiössä yhtä luonteva kuin elefantti lasikaupassa.
Toinen vaihtoehto on, että palautamme Fortumin takaisin perustehtäväänsä. Itse itseäni lainaten: voisimme haluta, että yhtiö tuottaa tehokkaasti ja ympäristöystävällisesti energiaa kansantaloudelle ja kuluttajille mahdollisimman edullisin kokonaiskustannuksin.
Näin tekevät itsenäisyytensä säilyttäneet kunnalliset energialaitokset, jotka tämän lisäksi tulouttavat omistajalleen muhkeita tuloja kunnan asukkaiden ja veronmaksajien hyväksi. Näin voisi tehdä myös Fortum, joka kaikesta kilpailun vapauttamisesta huolimatta takoo puolimonopolina miljardituottoja. Nyt miljardit vain valuvat omistuksiaan radikaalisti vähentäneen valtion ohella sijoittajille, parhaasta päästä kai amerikkalaisille eläkesäätiöille.
Ei siinä tietysti mitään pahaa ole: sijoittajien voitot kuuluvat markkinatalouteen ja markkinatalous on kiistatta tähän asti koetuista talousjärjestelmistä ylivertainen. Mutta toinen asia on, että nykytilanne ei ole järkevä, viisas eikä optimaalisen edullinen valtion, kansalaisten ja kansantalouden kannalta.
Miksi me lahjoitamme miljardeja euroja ulkopuolisille, kun Fortumissa olisi paitsi rahantekokone valtion budjetin täytteeksi ja vaikka veronalennuksiin, myös tehokas energiapoliittinen instrumentti, jolla pitää yhtä aikaa huolta edullisesta sähköntuotannosta ja vaadituista päästöjen vähentämisestä.
Valtion firmana Fortum olisi ohjastettavissa investoimaan osa monopolivoitoistaan myös uusiin energiamuotoihin, vaikkapa siihen suureen tuulivoimapuistoon, joka joidenkin mielestä pystyisi korvaamaan uuden ydinvoimalaitoksen. Pörssiyhtiön toimia ohjaa tietenkin toisenlainen logiikka, ennen muuta osinkojen ja pörssiarvon kohottaminen -- ja etenkään jälkimmäisestä ei valtiolle eikä meille kansalaisille ole mitään iloa muuta kuin Fortumia mahdollisesti poismyytäessä.
Ehkä olisikin parempi myydä valtion osakkeet Fortumista kokonaan pois, rahastaa arvonnousu ja käyttää ainakin osa myyntituotoista energiamarkkinoiden uudistamiseen ja aidon kilpailun synnyttämiseen. Joka tapauksessa Puttosen ideaa Fortumin osakekannan ostamisesta takaisin valtiolle on hyvä miettiä kaksikin kertaa: nykyarvojen mukaan melkein 10 miljardia euroa vain siitä ilosta, että markkinatunnelmia ei häirittäisi sijoittajia ärsyttävillä poliitikkojen kömmähdyksillä, on liian hirmuista. Sellaisen rahavuoren polttaminen tarkoitukseen ei olisi valtiolta järkevää eikä terveen itsekästä, vaan vain taas yksi turha lahjoitus sijoittajille.
Pidetään rahat mieluummin valtiolla ja koitetaan muita keinoja. Yksi hyvä etenemisväylä olisi lisätä tietoisesti (mutta päätöksentekoa dokumentoimatta) valtion taitamatonta käännähtelyä suurimpana osakkaana.
Jos tämä ei riittäisi pudottamaan pörssikurssia, valtion valitseman Fortumin hallituksen voisi pakottaa päättämään kansantaloudellisesti ja ympäristöpoliittisesti järkevistä suurinvestoinneista, jotka olisivat juridisesti kestäviä mutta sijoittajia Fortumista vierottavia. Tämän jälkeen osakkeet olisikin jo ehkä hankittavissa markkinoilta niin kohtuullisin hinnoin, että valtion kannattaisi ryhtyä ostajaksi.
Näin röyhkeän rohkeaa operaatiota valtiolta taitaa olla turha odottaa. Mainittuja ominaisuuksia soveltavat etupäässä yksityiset liikemiehet ja sijoittajat. Senkään vuoksi valtio ei ole oikeassa elementissään pörssiyhtiön omistajana, jossa sen omin rooli on olla höynäytettävänä lypsylehmänä. Siksi olisi toivottavaa, että niin kauan kuin valtio kapitalistina aikoo olla, se asettaisi yhtiöidensä hallituksiin tiukasti valtioetuun sitoutuneet edunvalvojat -- eikä pukkeja kaalimaan vartijoiksi, kuten vaarana on.
Kirjoittaja on Helsingin yliopiston Suomen ja Pohjoismaiden historian professori.