Pääkirjoitus

Fortum ja Kremlin aito tahto

Energiayhtiö Fortumin asema Moskovan vallanpitäjien silmissä on herättänyt Suomessa huolta ja kohua.

Energiayhtiö Fortumin asema Moskovan vallanpitäjien silmissä on herättänyt Suomessa huolta ja kohua.

Kärkevät Suomea koskevat puheenvuorot tulkitaan meillä herkästi Venäjän valtionjohdon tilaamiksi.

Venäläinen Rossiiskaja Gazeta julkaisi parisen viikkoa sitten kirjoituksen, jonka oli laatinut taloustieteilijä Mihail Deljagin. Myös tv-juontajana tunnettu kirjoittaja esitti näkemyksen, jonka mukaan Venäjällä toimivasta valtioyhtiö Fortumista on tullut uhka Venäjän energiaturvallisuudelle ja turvallisuudelle muutenkin.

Outojen tulkintojen ohessa Deljaginin kirjoituksessa oli asiavirheitä. Hän esimerkiksi väitti, että Fortumin hallituksen puheenjohtajana olisi Suomen puolustusministeri.

Suomessa tieto Deljaginin tekstistä aiheutti huolta ja kohua.

Näin ensinnäkin siksi, että Rossiiskaja Gazetalla on rooli Venäjän hallituksen virallisena lehtenä. Toiseksi siksi, että Fortum on tehnyt Venäjälle yli 4–5 miljardin euron energiainvestoinnit. Niiden kohtalo ei ole yhdentekevä Suomen valtiolle eikä veronmaksajillekaan.

Kun valtionyhtiö ilmoitti hakevansa jutun väitteisiin oikaisua oikeusteitse, Deljagin myönsi parin väitteensä paikkansapitämättömyyden mutta löi myös lisää löylyä. Hänen mukaansa myös Fortum voi olla osa läntistä Troijan hevosta, joka voi vielä potkaista Venäjää sisältäpäin.

Samalla hän väläytti jopa Venäjällä toimivien ulkomaisten yritysten pakkolunastusta ilman korvausta.

Väitteet ja vaatimukset olivat tietysti pöyristyttäviä. Olennainen kysymys Suomen näkökulmasta kuitenkin on, miten Deljaginiin pitäisi suhtautua.

Venäjän ympäristöpolitiikan apulaisprofessori Veli-Pekka Tynkkynen totesi Helsingin Sanomissa, että Suomen kovistelulla on Venäjän valtiollisen johdon hyväksyntä. ”Venäjä vie, Fortum vikisee” ja ”Fortum-seikkailu Venäjällä alkaa lähestyä loppuaan” olivat muita pikakommentteja.

Fortumin sijoitus Venäjälle ei ole riskitön. Venäjä on muuttunut arvaamattomammaksi sen jälkeen kun yhtiö teki nuo investoinnit kymmenen vuotta sitten.

Toisaalta Fortum on ollut myös Venäjän esillä pitämä esimerkki ulkomaisesta yrityksestä, joka on rohkeasti investoinut maahan. Pian Deljaginin kirjoituksen jälkeen Rossiiskaja Gazetakin julkaisi artikkelin, jossa Venäjän energiaministeri kertoi iloitsevansa Fortumin toiminnasta Venäjällä.

Deljaginin kirjoituksen todellisista tarkoitusperistä on vaikea saada selkoa. Tuki sille tulkinnalle, että tekstin taustalla olisi ollut Kremlin ohjausta, näyttää kuitenkin huteralta.

Venäjään ei kannata suhtautua sinisilmäisesti. Venäjä hallitsee hybridivaikuttamisen. Sen on Suomikin saanut tuta.

Niin totalitaarinen Venäjä ei kuitenkaan ole, ettei sen lehdistössä ja tv-kanavilla edelleen esiintyisi näkemyksiä, joiden takana ei ole Kremlin ohjausta. Tilaa saavat myös höyrypäiset keskustelijat, jos heidän esiintymisensä vetävät katsojia ja lukijoita.

Venäjän tulkitsemisen vaikeus ei ole Vladimir Putinin kauden ongelma vaan ilmiönä ikivanha. Aina ei auta edes syvä perehtyneisyys Venäjän historiaan, nykypäivään tai kieleen. Tämä kannattaa muistaa Venäjää tulkitessa ja tulkintoja arvioitaessa.