Kuhmon Kamarimusiikissa vierailevat keskiviikkona ja torstaina sopraano
Soile Isokoski ja hänen pitkäaikainen yhtyekumppaninsa, pianisti Marita Viitasalo.
Ensimmäisen konsertin ohjelmassa on Dmitri Shostakovitshin Seitsemän laulua Aleksander Blokin runoihin op 124 (1967). Shostakovitshia soittavat Kuhmo-talossa Isokosken ja Viitasalon kanssa viulisti Yoshiko Arai ja sellisti Seppo Kimanen.
Torstaina on vuorossa Paul Hindemithin Das Marienleben -sarja op. 27 Rainer Maria Rilken runoihin, eli lauluja Jeesuksen elämästä Marian silmin.
"Meitä on pidetty suorastaan työn sankareina, kun olemme esittäneet tätä sarjaa. En pidä sitä vaikeana, mutta sarjan yhdessä opiskeleminen vaati tosiaankin paljon aikaa ja vaivaa. Se on niin barokkimainen ja kontrapunktinen, että kyydistä putoaa helposti kokonaan, jos keskittyminen herpaantuu", arvioi Isokoski.
Soile Isokosken ja Marita Viitasalon duoesiintymiset ovat olleet viime vuosina pitkälle riippuvaisia Isokosken oopperakiinnityksistä. Mutta kysyntää resitaaleille on riittänyt, ja sopivia yhteisiä ajankohtiakin löytynyt.
"Niin eriksemme emme ole kulkeneet, että yhteistyö kärsisi. Erillään olemisella on päin vastoin ollut rikastuttava vaikutus. Tunnemme toisemme niin pitkältä ajalta, että osaamme suunnitella harjoitusjaksot oikein ja pääsemme nopeammin työhön käsiksi", kertoo Marita Viitasalo.
Itsestä huolta pitäen
Soile Isokosken kansainvälisten menestysten myötä myös suomalaisyleisön odotukset ovat kasvaneet. Duoltakin odotetaan ilta illan jälkeen huippusuorituksia.
"Laadun säilyttäminen tarkoittaa minulle henkilökohtaisesti sitä, että pidän huolen itsestäni eli instrumentistani. Se tapahtuu esimerkiksi lepäämällä tarpeeksi. Eivätkä laadulliset paineet joka päivä rasita, vaikka näin kesällä Suomeen tullessa olen kieltämättä vaistonnut, että yleisöllä on tiettyjä odotuksia konserteista, samoin kuin minulla itsellänikin", tunnustaa Isokoski .
Sopraano käyttää samoja termejä kuin suomalainen yleisurheilija ennen Ateenan olympialaisia: "pitää vain psyykata itsensä ja tehdä niin hyvin kuin sillä hetkellä osaa".
"Elävässä esityksessä tapahtuu kaikenlaista. Vajavaisia ihmisiähän me olemme. Yritän olla vaatimatta itseltäni virheettömiä ja täydellisiä suorituksia. Pienistäkin onnistuneista asioista voi olla onnellinen."
Tunnustelun kautta
Kokemus opettaa laulajan säännöstelemään voimavaransa oikein esitystilanteessa.
"Ei ole pakko repäistä takkia auki ja näyttää kaikkea heti lavalle tullessaan. Sali ja tila täytyy ottaa huomioon. Kun edessä on uusi yleisö, pitää ensin jonkin aikaa kuunnella ja kokea yhdessä. Yleisön vaikutusta esitykseen ei voi kuvitella tyhjässä salissa harjoitellessaan", sanoo Soile Isokoski.
Oopperoissa Isokoski laulaa tunnollisesti myös kaikki ensemble-kohtaukset, mitä kaikki kollegat eivät äänen säästämisen takia tee, mutta orkesterin kanssa hän ei koskaan ryhdy kilpailemaan.
"Jos ääneni ei kuulu orkesterin yli, se on kapellimestarin ongelma. Pyrin laulamaan akustisesti ja klassisesti koko ajan, jolloin fortekin syntyy ikään kuin sisäisesti. En halua että minut kannetaan jalkapalloilijan tavoin kentältä loukkaantuneena pois. Ehkä pelastukseni on ollut se, että teen myös resitaaleja, joissa pitää pystyä todella hiljaisiin sävyihin."
Opettaminen kiinnostaa
Tähteys ei ole Soile Isokosken elämän tarkoitus, vaikka hänen saamansa mediajulkisuuden määrä onkin lisääntynyt vuosin mittaan.
Hän myöntää nauttivansa laulamisesta hyvässä seurassa korkeatasoisissa produktioissa. Silloin hän voi itsekin yltää parhaaseen mahdolliseen lopputulokseen.
"Urani on mennyt juuri minulle sopivalla tavalla, hitaasti kiiruhtaen. Olen samalla pystynyt elämään vahvasti muutakin elämää kuin musiikkia, tapaamaan tavallisia ihmisiä."
Opettaminen kiinnostaa kovasti, ja ensi kesänä Isokoski tulee Marita Viitasalon kanssa Keminmaahan pitämään mestarikurssia ystävänsä Eila Toikan kutsusta.
Salzburgiin ja Ouluun
Viime sunnuntaina Soile Isokoski lauloi viimeisen oopperailtansa pitkään aikaan. Elokuun 4. päivänä hän konsertoi Marita Viitasalon kanssa Salzburgin juhlilla. Sitä ennen duo vierailee ensi viikon maanantaina Saarijärvellä sekä Lohtajalla elokuun 1. päivänä.
Salzburgissa Isokoskea kuullaan myös Antonin Dvorakin Requiemissä ja orkesterikonsertissa, jonka ohjelmassa on Richard Straussin Neljä viimeistä laulua.
Elokuun lopulla on vuorossa esiintyminen Edinburghin juhlilla. Isokoski debytoi Richard Straussin yksinäytöksisen Capriccio-oopperan konserttiesityksessä kreivittärenä.
Syyskuun 26. päivänä Soile Isokoski ja Marita Viitasalo esiintyvät Oulussa Pohjois-Suomen Konstantinus-yhdistyksen järjestämässä hyväntekeväisyyskonsertissa.