Viikinkilaivojen jäljennöksiä rakentanut ja niillä Välimerta myöten matkannut Fredrik Koivusalo on kirjoittanut, kuinka viikinkien näkemys rakentaa aluksia poikkesi perin pohjin nykynäkemyksistä. Hän aprikoi, tuntevatko huviveneen kannella istujat 30 solmun nopeudessa sopusointua luonnon kanssa, pohjakivien kanssa tuskin ainakaan. Viikingit sen sijaan yrittivät sovittaa laivojensa rakenteen luonnon voimiin sopivaksi, eivät nujertaa niitä.
Piikkiöläisen Koivusalon kirjan lukeminen herättää kunnioitusta viikinkien rakennus- ja käsityötaitoja kohtaan. Se myös muistuttaa siitä, kuinka meidän pitäisi pohjoisena, luonnonläheisenä kansana osata vieläkin olla edes vähän intiaaneja, miksei viikinkejäkin.
Yritys ymmärtää viikinkiajan laivanrakentajaa ja merenkulkijaa -kirjan lukenut ja siitä innostunut on pettyä, kun Torinrannasta viikinkilaivalla retkiä järjestävä Mikko Otsamo sanoo sanat "force majeure".
"Turvallisuussyistä mukana oleva moottori meni rikki tulomatkalla. Soutamalla ja purjehtimalla perillä Vihiluodossa ollaan kolmessa tunnissa. Onko teillä aikaa?" Otsamo tiedustelee.
Kiirettä ei ole, ja reissu on pelastettu. Näinhän se pitääkin mennä, ei viikinkilaivassa moottorin säksätystä haluaisikaan kuunnella. Sitä paitsi sääkin suosii: taivas on harmaa ja vettä tihuuttaa, varsinainen viikinki-ilma, eli suomen kesä.
Otsamon innostus, jonka voi aistia silmistäkin, on peräisin lapsuuden kesistä.
"Ihan natiaisesta asti olin mökillä Lumijoen Varjakassa, joka on tarinoiden mukaan saanut nimensä siellä vierailleiden viikinkien, varjaagikauppiaiden mukaan. Kun perustin ohjelmapalveluyrityksen ja merellistä ohjelmaa kaivattiin, niin ajattelin heti viikinkiveneitä", Oulussa syntynyt mutta Tanskassakin asunut Teiwas-toursia vetävä Otsamo kertoo.
Nyt hän järjestää kuljetuksia Sjó Ormur -nimisellä Nordlandin veneellään toista kesää. Mäntyisellä, viikinkiperinteen mukaisesti Norjassa veistetyllä kahdeksanpaikkaisella aluksella pääsee nyt vakiolähdöin Nallikariin ja tilauksesta Vihiluotoon ja muualle Oulun edustan rannikolle.
"Islantilaiselle siskonmiehelle arveluttaa tätä lainata. Pelottaa, että viikinkiveri voi vetää purjehtimaan takaisin Islantiin", Otsamo nauraa.
Yhdessä Vihiluodon Airport Hotelin kanssa Otsamo on kehittänyt konseptin viikinkipidoista.
Perinteet näkyvät ruokailussa, jonka ainesosia ja reseptejä on mietitty muinaisten mukaisiksi. Otsamo on myös rakentanut hotellin pihalle pelejä kuten kirveenheittoa, ammuntaa muinaisjousella ja perinteisen viikinkimölkyn nimeltään Kubb.
Matka Vihiluotoon taittuu kolmessa tunnissa, vaikka toimittajalla onkin raskaiden airojen kanssa tekemistä eikä tuhatvuotista souturytmiä löydy. Reitin nykyaikainen tehdasmaisema tuulivoimaloineen saa aikaan hienon kontrastin. Puuttuu vain, että ohi kulkevista aluksista joku huutaisi: "Viikinkejä, viikinkejä!" Maissa ikävältä tuntuva sateinen tuuli onkin vain hyvä asia, ja perillä kokin Anni Törmälän kalaherkut maistuvat melkein ansaituilta.
Huomaa, että visiot välähtelevät Otsamon mielessä. Harkinnassa on suuremman aluksen hakeminen Norjasta vesiteitse uuteen kotiin ensi vuonna. Kaukaisempana haaveena on rakentaa kokonainen viikinkikylä. Piirustuksetkin ovat valmiina, yhteistyökumppaneita vain tarvitaan lisää.
Viikinkiveneiden kanssa puuhanneen konkarin sanatkin saattavat rohkaista.
"Lohduttauduin kuitenkin monesti ajatuksella, ettei 900-luvulla elänyt viikinkikään rakentanut laivaansa stipendien tai julkisen rahoituksen turvin. Hän vain tarttui kirveeseen ja alkoi työskennellä", Fredrik Koivusalo kirjoitti viikinkien asenteesta.