Säännöllinen, reipas liikunta lisää terveyttä ja hyvinvointia ja vähentää selvästi sepelvaltimotaudin ja monien muiden tautien riskiä. Rasittavaan liikuntaan liittyy kuitenkin yksi selkeä varoitus. Sitä ei pidä harrastaa sairaana.
Talven suuret massahiihtotapahtumat osuvat usein samaan ajankohtaan, jolloin influenssavirus kaataa kansaa sairasvuoteeseen ja tavalliset flunssat aiheuttavat ilkeää lihaskipua, köhimistä ja kuumeilua.
Kun pari tuhatta innokasta hiihtäjää suksii huomenna Tervahiihtoladulle, joukossa on todennäköisesti myös sellaisia, jotka flunssa on päässyt yllättämään tapahtuman kynnyksellä.
Hiihtäjille, jotka puntaroivat oireitaan ja osallistumistaan, liikuntalääketieteeseen erikoislääkäri, dosentti Heikki Tikkanen antaa järkevän neuvon:
"Raja on hyvä vetää kaulan kohdalle. Jos oireet ovat kaulan alapuolella ja aiheuttavat kurkkukipua, lihassärkyä, hengenahdistusta, yskää tai kuumetta, liikunta pitää ehdottomasti jättää väliin. Jos oireet ovat kaulan yläpuolella, on esimerkiksi vähän nuhaa, osallistuminen on silloin harkinnanvaraista."
Virus riehaantuu
rasituksessa
Ruotsissa kuoli äskettäin kolme Vasa-hiihtoon osallistunutta miestä, joista kaksi oli 60-vuotiaita, mutta kolmas vain 30-vuotias kovakuntoinen kilpahiihtäjä.
"Sairaana hiihtämisen ongelma on se, että jos on ennenkin hiihdetty puolikuntoisena eikä mitään ole sattunut, riskiä helposti vähätellään ja ajatellaan, että ei tässä mitään hätää", Tikkanen toteaa.
Flunssasta ei voi tietää varmuudella, onko se lievittymässä vai muuttumassa yhä äkäisemmäksi.
"Jos suunta on äkäisempään päin, liikunta lisää viruksen haittoja."
Hengitystietulehduksia aiheuttavia viruksia on tuhansittain. "Flunssassa rehkimisen riski on siinä, että osa viruksista pesiytyy innolla sydänlihakseen. Joistakin tiedetään, että ne melkoisella todennäköisyydellä aiheuttavat ongelmia. Ne innostuvat jylläämään elimistössä rasitustilanteessa ja aiheuttavat äkäisiä seuraamuksia, joista sydänlihastulehdus on pahin uhka", Heikki Tikkanen selvittää.
"Revitystilanteessa elimistö käy ylikierroksilla ja virukset ottavat silloin helposti tilapäisen ylivallan. Monet kuntoilijat ovat harrastaneet rasittavaakin liikuntaa flunssaisina ilman, että siitä on tullut mitään vakavaa haittaa. Ongelma on siinä, että emme voi ennalta tunnistaa, ketkä ovat vaarassa."
Rytmihäiriöitä ja
sykkeen nopeutumista
Sydänlihastulehduksen oireet voivat olla niin epämääräisiä ja huomaamattomia, ettei ihminen itse niitä tunnista.
"On ollut selvä sairaus, kuumetta ja lihassärkyä, ja yhtäkkiä tulee sydämen rytmihäiriöitä. Tästä maallikko sen ehkä helpoimmin tunnistaa. Sydämen rytmi menee sekaisin tai syke nopeutuu huomattavasti ja tulee huono olo", Heikki Tikkanen kertoo.
Hiihtokuolemia sattuu Suomessakin. UKK-instituutin eläkkeellä olevan johtajan, professori Ilkka Vuoren tekemän väitöskirjan mukaan määrä on kuitenkin hyvin pieni, keskimäärin yksi kuolemantapaus 600 000:tta hiihtotuntia kohti.
Terveiden nuorten kilpaurheilijoiden äkkikuolemat johtuvat lähes poikkeuksetta piilevästä synnynnäisestä sydänviasta.
"Ruotsin Vasa-hiihdon kolme kuolemantapausta ovat osittain tilastollista sattumaa", Heikki Tikkanen arvioi. "Niitä sattuu, mutta liikuntaa harrastavien ihmisten ennenaikaisen kuoleman riski on selvästi pienempi kuin niillä, jotka katselevat liikuntaa televisiosta sohvalla maaten."
Tikkanen on itse juossut maratoneja ja seurannut massajuoksujen lääkintähuoltoa. "Lontoon maratonilla oli juossut 200 000 ihmistä, ennen kuin tuli ensimmäinen vakava sairauskohtaus."
Tikkanen muistelee legendaarisen urheilumiehen Tahko Pihkalan vanhaa viisautta, jolla on yhä käyttöä. Ei matka tapa, vaan vauhti, Pihkala sanoi.
Tämän ovat myöhemmin vahvistaneet monet tutkimukset Suomessa ja ulkomailla.
"Runsas ja säännöllinen liikunta kohtuullisella rasituksella vähentää monien sairauksien ja äkkikuoleman riskiä, kun taas erittäin runsas ja rasittava liikunta näyttää lisäävän sitä hiukan."