Ei uskoisi todeksi, reipas toistakymmentä vuotta sitten flamencolaulu-kursseja ei pidetty edes lajin kotimaassa. Oulussa asialle revettiin 1992. Oppi tuli kuitenkin Espanjasta.
Toimessa oli Pohjoinen Flamenco. Nyt kolmetoista vuotta myöhemmin yhteisö juhlii koko viikonlopun 15-vuotistaivaltaan.
Juhlakokoonpano osoittaa, että tanssipainotteinen yhteisö on kasvanut flamencouteen vaaliessaan musisoivaa puolta: Laulajana esittäytyy oman laulukerhon kasvatti Mirja Karjalainen, rytmisen cahon-rumpulaatikon hallitsijana on tanssimaan alunperin joukkoon tullut Merja Leinonen. Okko Meinilä on flamencokitaristina joukossa kasvanut. Tuoreita mukanaolijoita ovat Joonas Widenius ja monissa kokoonpanoissa ja tanssiyhteyksissä esiintyvä huilisti Pekka Elsilä.
Carlos Sauran elokuvat kuten Veren häät ja Carmen eivät voi jäädä mainitsematta missään päin maailmaa viimeisen parinkymmenen vuoden aikana, kun on kyse flamencosytykkeistä.
"Saurojen" jälkeen Kirjastokinosta tanssi Oulussa enemmän kuin innostunut nelikko. Se täydennettynä miehisellä laulu-antautuneella koosti Pohjoisen Flamenco ry:n perustajiston. Ennen uudenvuoden aattoa 1989 oli flamencovire jo kuitenkin tulessa.
Ilonpito ja absurdius
1984 lastentarhanopettajaksi valmistunut Soili Moilanen (silloinen Heikkinen) täydensi omaa aktiivina jatkunutta tanssiharrastustaan ja pedagogista osaamistaan lastentanssin ohjaajakoulutuksella Kajaanissa. Hänestä tuli silloisen Oulun Balettikoulun opettaja.
Flamencoon hullaantuneet ystävät älysivät hyvän sauman: Hommaa meille flamencokurssi. Ensimmäinen kutsuttu opettaja Mia Vasara kannusti. Päätoiminen opettajuus pani tunnit liikkeelle balettikoulussa. Oululainen tanssinopettajakoulutus sai myös osansa.
"Pohjoinen Flamenco synnytettiin, kun tarvittiin organisaatiota taustalle." Käynnistyivät Soili Moilasen ja myöhemmin muiden jäsenten opintomatkat Espanjaan.
Ilonpito ja tietty absurdius yhdistyvät flamencoon "pakkasessa": "Rytmi ja lattiaan hakkaaminen tuo elämän voimaa ja energiaa. Menee kaamos iloisesti."
"JoJo - Oulun Tanssin Keskus on ollut tärkeä, sen kautta on saatu tehtyä hienoja ammattijuttuja. Se on auttanut kehittymään paitsi minua myös maassamme muita, jotka tekevät lajin ammattiproduktiota."
Mitä näyttää kiikari?
Lapset, huokaa Soili Moilanen. "Haluaisin tulevaisuudessa panostaa lasten opetukseen. Tämä laji sopii lapsille. He nauttivat."
Ei Pohjoinen Flamenco kuitenkaan vallan ilman lapsia elä: "Meillä on koko ajan ollut kaksi, isompien ja pienempien ryhmä. Mainostaa ei voi, koska käytännössä ei ehdi enempiä opettamaan. Tarvittaisiin toinen päätoiminen opettaja."
Lento - Hitaasti -juhlaesitys on uudelleen kehkeytys vuoden 1987 Carmenoomasta. Silloisen parinkymmenen sijasta lavalla liikkuu 80 tanssijaa.
Soili Moilasen koreografisena kumppanina on työskennellyt Jouni Järvenpää: "Kun olisi tässä hoksannut hakea apurahaa Lennolle tanssikasvatusprojektina." Nykytanssin keinot on tuotu näet virkistämään flamencon liikkeitä.
Carmenooman musiikkikooste lisäsävellyksineen ja sovituksineen oli Jouni Elglandin. Osa vanhasta on tallella, mutta ote on nyt Joonas Wideniuksen ja Okko Meinilän.