Sydän Andalusiassa, sielu mustalaiskulttuurissa ja solujen harmonioissa ripaus arabian sekä Intian sointeja - kaikkea tätä on flamenco. Haastava tanssinlaji kysyy rohkeutta lähteä mukaan, mutta aina löytyy uskaltajia.
Tanssi on kuitenkin vain yksi osa tätä monikerroksista ilmaisumuotoa. Flamencon kolmiyhteyden muodostavat kitara, laulu ja tanssi.
Tämän kolminaisuuden ympärille rakentuu tänä viikonloppuna Oulussa ensiesitettävä flamencoteos Kolmannessa huoneessa.
Toque
Oulu on flamencomusiikin saralla kiinnostava keskittymä. Alle parinsadan tanssinharrastajan joukkoon suhteutettuna kaupungista löytyy bändejä yli äyräiden. La Pandilla, Bajo Cero, Zamra ja Los Rocieros ovat kaikki tosissaan flamencon kimpussa, ja riveistä löytyy myös ammattivirettä.
Kitara eli toque on nykyään flamencomusiikin instrumentaalinen tukipilari, ja näitäkin taitureita kaupungista löytyy, jopa maailman toreille kierrätettäväksi.
Kitaristi ja säveltäjä Kristian Kokko on Kolmannen huoneen musiikin takana. Mies sävelsi vajaan tunnin verran musiikkia pohjiksi uudelle teokselle. Lopputulos toteutuu kolmen muusikon ja laulajan voimin.
Kanssatekijät luonnehtivat musiikkia tyylikkääksi, selkeäksi ja omaleimaiseksi. Perusta on flamencossa, mutta kuulokuva saattaa kallistua yhtä lailla itämaiseen musiikkiin, etnisiin vaikutteisiin - jopa popin harmonioihin.
"Kun flamencoon sukeltaa kulttuurin ulkopuolelta, musiikkia lähestyy analyyttisesti oman koulutuksen ja tietotaidon kautta. Täytyy ensin ymmärtää syvällisesti, jotta voi tehdä", Kokko avaa suhdettaan flamencoon.
Cante
Alun perin laululla ja taputuksilla säestetyssä flamencossa lyriikka on aina elänyt vahvasti omalla kerronnan tasolla.
Laulu eli cante saattaa kohdata tanssin jossain mielen sopukoissa, mutta kuvittamisesta tai muiden esityksen elementtien kommentoimisesta ei kuitenkaan ole kyse.
Oululainen teatteriaktiivi ja flamencon harrastaja Eeva-Maria Kauniskangas on vapauttanut kielen kannat Kolmannessa huoneessa -teoksen tekstien muotoon. Kauniskangas myös tulkitsee itse kirjoittamansa laulut.
Harvemmin flamencoestradeilla kuultu suomen kieli kumoaa espanjan hegemonisen kielimuurin, ja kuulijalle avautuu kokonaan uusi tunnelmien paletti.
"Teoksessa on tavallaan musiikkiteatteriaspekti eli käyn laulamalla ja näyttelemällä dialogia tanssijan kanssa", Kauniskangas muotoilee.
Baile
Suomalaiset ovat saaneet heittäytyä flamencon villiin, välillä jopa eläimelliseen tunnemyräkkään jo 50-luvulta lähtien.
Ensimmäiset alan ammattilaiset tulivat 70-luvulla, ja harrastamisen kulta-aika oli maassamme yhtä aikaa flamenco nuevon eli modernin näyttämösuuntauksen kanssa viime vuosikymmenellä.
Oululainen flamencotanssija ja opettaja Krista Saaranen on hakenut oppinsa lajin synnyinseuduilta ja tietää, mitä suomalaisilla tekijöillä on annettavanaan flamencotaiteelle.
"Opettajaguru Angel Rojas kiitteli aikoinaan suomalaisia ahkeruudesta paneutua esimerkiksi jalkatekniikkaharjoitteluun. Haluamme analysoida tekemistä muita syvällisemmin. Samoja piirteitä löytyy japanilaisilta, jotka ovat rynnänneet lajin pariin joukolla viime vuosina."
Koreografin mukaan pohjoisen ihmisille ominainen rujous ja maanläheisyys tuovat ilmaisuun syvyyttä ja arjen kosketuspintaa.
Uutuusteoksessa Saarasen koreografia tunnustaa lajin perinteen, mutta toteutuu lopulta oman mielenmaiseman liikkeellisenä jatkeena.
Kolmannessa huoneessa on kudelma kahden naisen tarinoista, ihmissuhteista, rakkaudesta ja vimmasta.
Kokonaisuus on visuaalinen kokonaistaideteos, joka piirtyy näyttämölle rohkean vilpittömästi tekijöiden omista lähtökohdista.
Kolmannessa huoneessa, ensi-ilta Valvesalissa Oulussa 11.10. kello 17
ja toinen esitys kello 19.
Muut esitykset 1.11.
kello 17 ja 19.