"Flamenco on intohimon ja viettelyn taidetta. Vartaloiden puhe on tanssissa tärkeää. Se on kuin rakastelua", määrittelee flamencotanssija ja koreografi Victor Castro.
Pohjoisella flamencofestivaalilla Oulussa tällä viikolla esiintyvä ja opettava espanjalainen taiteilija on esiintynyt vuodesta 1985 lähtien erilaisissa flamenco- ja tanssiteatteriryhmissä ympäri maailmaa Japania myöten.
Onko flamenco jatkuvaa viettelyä? Kysymys huvittaa Castroa, mutta hän kyllä myöntää.
"Riippuu tietenkin yleisöstä. Jos tanssin salille, joka on täynnä vanhanpuoleisia miehiä, silloin ei kyllä halua vietellä. Jos kyseessä on paritanssi, silloin pari voi yhdessä välittää viettelyä."
Flamencossa on näkyvissä jako pehmeään naiselliseen ja kovempaan maskuliiniseen liikkeeseen. Siinä toteutetaan myös niin sanottua heteroseksuaalista matriisia: ainoa mahdollinen rakkaussuhde on miehen ja naisen välillä.
"Kaikki tanssit - myös flamenco - tulkitsevat inhimillisesti tärkeitä asioita eli seksuaalisuutta. Maskuliinisuuden ilmentämiseen on erilaisia keinoja. Toisaalta se on hieman ristiriitaista, koska niin suuri osa miestanssijoista on homoseksuaaleja."
Kysymys viettelystä ei ole yksioikoinen. Flamencossa on tärkeää vartalon puhe ja persoonasta lähtevä ilmaisu, olkoon vastakkain samaa tai eri sukupuolta olevat tanssijat.
"Tällä hetkellä on vallalla suuntaus, että tanssijat kehittävät itseään tekniseen virtuositeettiin asti. Sellainen tanssi saattaa jättää katsojan aivan kylmäksi, koska siltä puuttuu sielu - ja sen mukana kaikki."
Victor Castroa on kuvattu elegantiksi ja viriiliksi tanssijaksi. Hänen tanssiaan leimaavat taiturimainen jalkatyöskentely ja vahva ilmaisu. Naisen tanssin ihanteena on hänen mielestään naisellisuus, hienovaraisuus, herkkyys.
Flamencoviikolla laulua opettava David Sorroche on kotoisin Granadasta samoin kuin kuuluisa runoilija ja näytelmäkirjailija Federico García Lorca.
"Laulan paljon Lorcaa, koska hän tuli kansan keskuudesta. Flamenco on kansanlaulua, kansanmusiikkia, voimakkaita ja syviä tunteita."
Lorca kirjoitti paljon folkloreen perustuvia balladirunoja, joista monet käsittelevät Andalusian mustalaisia. Hänen teemansa ovat hyvin "espanjalaisia": ylpeys, rakkaus, intohimo ja kuolema.
"Lorca keksi sanan duende, jolla kuvataan flamencon olemusta, flamencon taikaa. Flamencoihmiset ovat hyvin lorcalaisia", Sorroche huomauttaa.
Duende on flamencossa "se jokin".
"Flamencolaulu on hyvin elämänmakuista. Se ilmaisee mitä elämä on: rakkautta, tuskaa, iloja. Hyvä flamencolaulaja on elävä tulkitsija ja välittää energiaa. Kaikista tärkeintä on ilmaisuvoima. Flamenco on suoraa puhetta ihmiseltä toiselle", David Sorroche kuvailee.