Kilpahiihto on hieno urheilulaji, joka osuu suomalaiseen urheiluhermoon. Se on yksilöurheilua, jossa hiihtäjä rääkkää itseään harjoituksissa ja kilpailuissa näännyksiin asti. Penkkiurheilija osaa arvostaa tätä - kuitenkin sillä ehdolla, että urheilijat, valmentajat, johtajat ja heitä kisoihin lähettävät valtiot pelaavat reilua peliä.
Suuren yleisön luottamus suomalaiseen huippuhiihtoon koki musertavan takaiskun Lahden toissatalvisten MM-kisojen kansallisen dopingskandaalin takia. Nyt epäluottamus ulottuu uusien paljastusten myötä yhä laajemmalle. Maastohiihto on niiden takia jos mahdollista vieläkin suuremmassa kurimuksessa. Paljastukset vahvistavat epäilyksiä, että suomalaiset jäivät Lahdessa kiinni, koska heillä kävi huono tuuri.
Tiedot mahdollisesti tahallisesti vajaiksi jätetyistä verinäytteistä Lahden MM-kisoissa hiihtäjien veriarvojen laimentamiseksi nostavat vääjäämättä esiin kysymykseen, peukaloiko kansainvälinen hiihtoliitto FIS - tai ainakin joku tai joitakin sen lukuun työskennelleitä - systemaattisesti veriarvoja todellista alhaisemmiksi. Kysymys ei ole enää myöskään vain Lahden MM-kisoista.
Veripulloskandaalissa on monta selittämätöntä seikkaa. Yksi käsittämättömämmistä on se, miksi FIS ilmoitti juuri ennen Lahden kisoja, että siellä käytettäisiin vanhaa testijärjestelmää eikä uutta ja luotettavampaa, vaikka sen käytöstä oli sovittu.
Huippu-urheilukin on nykyään suuren luokan liiketoimintaa, jossa liikkuu isoja rahasummia esimerkiksi tv-lähetysoikeuksissa ja sponsorisopimuksissa. Uusin skandaali avaa pelottavan näkymän. Onko kansainvälinen lajiliitto ehkä ajatellut olevan omankin etunsa mukaista, etteivät huippuhiihtäjät jäisi "turhaan" kiinni veritesteissä, pilaisi näin lajin mainetta ja tukkisi rahavirtoja?
Uusin paljastus (HS 3.12.) kertoo, että Lahdessa otetuista lähes 250:stä verinäytteestä noin viidennes olisi ollut vajaita. Määrä olisi jo niin huomattava, ettei sitä voi enää selittää inhimillisillä erehdyksillä, "talonmiehillä" eikä testaajien ammattitaidottomuudella.
Hiihtourheilun suureen kriisiin ei löydy loppua ennen kuin FIS selvittää uskottavasti vajaiden pullojen arvoituksen. Sen edustajien epämääräiset lausunnot viittaavat siihen, ettei liitto siihen pysty. Jos FIS ei pysty, kansallisten liittojen tehtävä on painostaa kansainvälinen liitto pesemään likapyykkinsä. Jos nekään eivät syystä tai toisesta tähän kykene, suomalaisten hiihtojohtajien ja maailman antidopingtoimikunnan Wadan on pidettävä painetta yllä, kunnes totuus paljastuu.
paakirjoitus@kaleva.fi