Kuusamo Kansainvälinen hiihtoliitto FIS kaavailee ottavansa käyttöön yksilölliset hemoglobiinirajat, joiden perusteella hiihtäjien kilpailukelpoisuus määritettäisiin kilpailukauden aikana. Raja-arvojen asettaminen yksilöllisesti olisi mahdollista jo nykyisin, sillä FIS:llä on veriarvoseuranta jopa 500 hiihtäjästä.
- Yksilöllisten Hb-rajojen käyttöönotto on realistinen tavoite. Luulen, että ne saadaan käyttöön Vancouverin olympialaisiin 2010 mennessä, Kööpenhaminan yliopiston professori Bengt Saltin totesi perjantaina FIS:n tiedotustilaisuudessa Kuusamossa.
Jos hanke toteutuu, jokaisella hiihtäjällä olisi yksilöllinen hemoglobiiniraja, johon sallittaisiin kymmenen prosentin vaihteluväli suuntaan tai toiseen. Toistaiseksi kilpailukelpoisuuden rajana käytetään naisilla Hb-arvoa 160 ja miehillä arvoa 170. Jos hiihtäjä ylittää arvon, hän joutuu viiden päivän karenssiin ja voi kilpailla vasta, kun veriarvot ovat sääntöjen mukaiset.
Torinossa sysäys tutkimukselle
Torinon olympialaisissa viime talvena veriarvoista nousi kohu, kun peräti 12 hiihtäjää joutui karenssiin. Nimekkäin heistä oli Saksan Evi Sachenbacher-Stehle, jolle saksalaiset anoivat sittemmin erityislupaa raja-arvojen ylittämiseen sen perusteella, että hänellä on luontaisesti korkeat veriarvot. FIS hylkäsi Sachenbacher-Stehlen anomuksen, joten hänen on elettävä raja-arvojen mukaan.
- Sachenbacher-Stehle oli mukana kesällä tekemässämme tutkimuksessa, jossa Torinon tapahtumien innoittamana tutkittiin veriarvojen vaihtelua. Tutkimuksessa oli saksalaisten lisäksi mukana Ruotsin ja Ranskan maajoukkuehiihtäjiä, Saltin kuvasi.
Tutkimus kertoi, että Sachenbacherilla oli normaalia suuremmat vaihtelut veriarvoissaan, mutta Saltinin mukaan hänen arvonsa olivat kauttaaltaan kilpailukelpoisuusrajan alapuolella.
Saltinin mukaan Torinon jälkeen hiihtopiireissä vaadittiin laajalti, että Hb-rajat pitäisi poistaa, kunhan pystyttäisiin sulkemaan pois epo-hormonin käyttö ja verensiirto.
- Ongelma on se, että epon käyttöä ja verensiirtoa omalla verellä ei pysty todistamaan aukottomasti, Saltin sanoi ja muistutti, että hemoglobiinirajojen käyttö on perusteltua myös terveyssyistä. Liian korkea hemoglobiini aiheuttaa ongelmia verenkierrolle, kun paksu veri ei pääse kunnolla kiertämään elimistössä.
Vaihtelut yllättävän pieniä
Saltinin johtama ja Maailman antidopingneuvoston Wadan tukema tutkimus osoitti alustavien päätelmien perusteella, että hiihtäjien veriarvot vaihtelivat yllättävän vähän, otettiin mittaukset sitten makuulla tai istuma-asennossa, merenpinnan tasolla tai korkeassa ilmanalassa, harjoittelun jälkeen tai urheilijan juotua vettä harjoittelun aikana.
- Juominen, asennon vaihtelu, harjoittelu tai korkealla oleskelu eivät tutkimuksen perusteella selitä kovinkaan suuria veriarvojen vaihteluja, pitkään FIS:n lääketieteellisessä toiminnassa mukana ollut Saltin tiivisti.
Saltinin mukaan on kuitenkin tärkeää, että verinäytteitä käsitellään mittaustilanteissa huolella ja että mittauslaitteet on tarkasti kalibroitu säännöllisesti. Muuten mittausten luotettavuus kärsii.
Poikkeuslupia alle kymmenen
FIS on myöntänyt tälle kaudelle pääsihteerinsä Sarah Lewisin mukaan alle kymmenen erikoislupaa veriarvojen raja-arvojen ylittämiseen. Valtaosa poikkeusluvista pätee vain korkean ilmanalan kilpailuihin.
- Urheilijat eivät saa korkeassakaan ilmanalassa ylittää raja-arvoa kuinka paljon tahansa, vaan heille määritetään tavallaan uusi raja-arvo, Lewis muistutti.
Kukin poikkeuslupa myönnetään yhdeksi kaudeksi kerrallaan, ja ne perustuvat FIS:n pitkäaikaiseen veriarvojen seurantaan. Suomen hiihtoliiton toimitusjohtajan Jari Piiraisen mukaan poikkeusluvat ovat järkeviä, koska ne osoittavat systeemin toimivan.
- 99 prosenttia urheilijoista kuuluu kuitenkin siihen joukkoon, jonka veriarvot ovat raja-arvojen mukaisia, Piirainen totesi.
Piirainen oli valmis antamaan Saltinin toiveen mukaisesti kansallisten liittojen Hb-mittausten tulokset FIS:n käyttöön, kun kansainvälinen liitto alkaa määrittää urheilijakohtaisia hemoglobiinin raja-arvoja.