Pääministeri Matti Vanhanen vieraili perjantaina alueella, jossa on juuri tehty historiaa. Norjan pohjoisinta lääniä Finnmarkia koskevan lain myötä 96 prosenttia läänin pinta-alasta siirtyy pois valtion omistuksesta. Tilalle tulee uusi alueellinen hallintoelin, Finnmarkseiendommen, jossa ovat tasavertaisina mukana läänin ja saamelaiskäräjien edustajat. Suomeen sovellettuna tämä tarkoittaisi, että valtion maita Ylä-Lapissa ei enää olisi, vaan ne hallittaisiin alueellisesti. Tämänkaltainen, yhteishallintoon pohjaava ratkaisumalli on Suomessakin ollut pohdinnoissa, mutta se ei ole edennyt mihinkään. Norjassa yhteiskunta oli kypsä muutokselle, jossa maan pohjoisimman alueen hallinta annetaan tosiasiallisesti valtiolta saamelaisille. Uudistus on eräänlainen huipennus sille kehitykselle, joka alkoi 1980-luvun kamppailusta Altajoen vesivoimalaa vastaan. Voimala rakennettiin, mutta keskustelu saamelaisten ja valtion suhteesta on Norjassa jatkunut kiivaana neljännesvuosisadan sen jälkeen.
Norjan saamelaiskäräjien puheenjohtaja Sven-Roald Nystø on sanonut, että laki merkitsee siirtomaakauden päättymistä Finnmarkissa. Selviää vasta ajan myötä, mitä Ruijan laki vaikuttaa käytännössä. Myös vastustajia on riittänyt: suurkäräjille kerättiin 10 000 hengen adressi lakia vastaan, ja etenkin oikeistopopulistinen edistyspuolue on pitänyt meteliä asiassa. Merialueet ja niiden kalavarat samoin kuin öljy- ja kaasuesiintymät ovat lain ulkopuolella. Kaivokset pysyvät myös valtiolla, vaikka niistä kanavoituukin alueelle entistä enemmän tuloa. Kalastusta ja riistanhoitoa säätelee kansallinen lainsäädäntö, eikä metsiä Finnmarkissa sanottavasti ole. Kyse on siis ennen muuta tunturialueista ja porojen laidunmaista, joihin ei liity muita suuria taloudellisia intressejä. Porotalous alueella taas kuuluu yksin saamelaisille. Olot eivät näin ole suoraan rinnasteisia Suomeen. Väestösuhteetkin ovat erilaisia. Uudistus osoittaa joka tapauksessa suuntaa, johon maailmalla kuljetaan. Kanadassa perustettiin muutama vuosi sitten Nunavutin territorio, jossa inuiteilla on laaja itsehallinto ja paljon oikeuksia. Suomessa kysymys valtionmaiden omistussuhteista saamelaisalueilla odottaa yhä ratkaisuaan, ja siihen kysymykseen liittyvä uusin maaoikeustutkimus on ohittanut takarajan toisensa jälkeen. Seuraava määräaika on syyskuussa.
paakirjoitus@kaleva.fi