Finnair on esittänyt henkilökunnalleen vaikeita vaihtoehtoja valittaviksi. Lentoyhtiöiden pulmat ovat luku sinänsä, mutta Finnairin tilanne kuvastaa laajemminkin talouden edessä olevia tunnelmia.
Joko suostut heikennyksiin tai sitten itket ja suostut. Kutakuinkin näin tylyiltä kuulostavat ne vaihtoehdot, jotka lentoyhtiö Finnair on henkilöstölleen antanut. Valittavana on palkkojen määräaikainen leikkaus, palkankorotusten jäädytys tai lähtöpassit 500 työntekijälle.
Henkilökunta on näistä ehdoista ymmärrettävästi tyrmistynyt, mutta ei silläkään ole paljon liikkumavaraa vastalauseissaan. Lakko vain syventäisi vaikeuksia. Jokainen tietää, että lentoyhtiöt kautta maailman kamppailevat nyt eloonjäämisestään. On aivan ilmeistä, että kaikki eivät siinä onnistu. Syksyn tulosjulkistuksista on alalla tulossa synkkää luettavaa.
Itse asiassa juuri Finnair on niitä harvinaisia keskikokoisia lentoyhtiöitä, joilla näyttää olevan elämisen mahdollisuuksia tulevaisuudessakin. Esimerkiksi skandinaavinen kilpailija SAS on paljon pahemmassa jamassa, käytännössä jo kriisin keskellä. Mutta Finnairkin puskee nyt vastatuuleen, sekä matkustajamäärien kehityksen että öljyn hinnan vuoksi.
Lentoyhtiöillä ja takseilla on jotain yhteistä. Molemmat näkevät liikevaihdossaan suoraan sen, mihin suuntaan talous on menossa -- takseilla paikkakuntakohtaisesti, lentoyhtiöillä maailmanlaajuisesti.
Siksi Finnairinkin ehdotukset henkilökunnalleen saattavat kertoa siitä, mitä on luvassa vielä laajemmassa mitassa ja muillakin aloilla.
Pörssikurssien alamäki on jo kroonisen jatkuvaa, ja talouden synkistely on nopeasti levinnyt Eurooppaan. Euroalueen bruttokansantuote on jo supistunut, ja jos se jatkuu seuraavallakin vuosineljänneksellä, puhutaan virallisesti taantumasta.
Tällä hetkellä näyttää siltä, että juuri tuohon suuntaan ollaan menossa. Ei ole kauan siitä, kun Euroopassa ilkuttiin Yhdysvaltain vaikeuksille. Ei olisi kannattanut, sillä Euroopastakaan ei ole nyt talouden veturiksi. Britanniassa on valtiovarainministeri jopa puhunut synkimmistä näkymistä 60 vuoteen, mikä toivottavasti on liioittelua.
Heinäkuussa Euroopan keskuspankki nosti korkoa inflaation pelossa. Nyt korko pidettiin ennallaan, ja todennäköisin suunta on jatkossa alaspäin. Inflaation torjunta antaa tilaa talouden elvytykselle.
Moni seikka viittaa siihen, että luisu on vasta alussa. Vetoapua ei ole tulossa ainakaan Yhdysvalloista, jossa asunto- ja rahoituskriisin syvyys on yhä tuntematon.
Viimeksi Nordea arvioi Suomen talouden näkymien olevan muihin maihin verrattuna kohtuulliset, vaikka sen kasvuarvio olikin synkkä ensi vuodelle. Se olisi jonkinlainen lohtu, vaikka ei Suomikaan voi mikään muista erillinen saareke olla. Tärkeimmät vientimaat läntisessä Euroopassa yskivät, Viron talouskasvu on päättynyt kuin seinään, eikä Venäjänkään talouden jatkuvaa kasvua ja vientiä sinne voi varmana pitää. Itänaapurin inflaatio on nopeaa ja Georgian kriisi on ollut myrkkyä Moskovan pörssissä.
Jäljelle jää Aasia, Finnairinkin tärkein ulkomaankohde. Kiina ja Intia ovat vielä vetureina, mutta tunnelmat ovat mollissa monessa paikassa. Globaalissa maailmassa seurauksia ei pääse pakoon. Hetki sitten Suomessa sovittiin kaksinumeroisista palkankorotuksista.
Nyt Finnair puhuu palkkojen leikkauksesta. Sellainenkin voi kuulostaa etuoikeutetulta, kunhan metsäteollisuuden tiedotustilaisuudet tälle syksylle alkavat.