Finnairin palkkakiistassa molemmat osapuolet voivat väittää olevansa oikeassa. Koko alan kehitys näyttää silti työntekijöiden kannalta tylyltä.
Finnairin lentoliikennettä ikävästi häiritsevässä lakossa on monta erikoista piirrettä. Yritysmaailmassa on usein nähty ulosmarsseja, kun työnantaja ilmoittaa vähentävänsä väkeä. Nyt työnantaja ilmoitti palkkaavansa lisää 500 ihmistä yhtiöön.
Lakon aiheeksi tämä muuttui siksi, että Finnair kertoi ottavansa heidät virolaisen tytäryhtiön Aeron palkkalistoille. Se tietää uusille työntekijöille noin 30 prosenttia pienempää palkkaa kuin on nykyisellä matkustamohenkilökunnalla. Virossa noudatettaisiin alan valtakunnallista työehtosopimusta, mutta Finnairilla on oma, korkeammat palkat takaava sopimus.
Sellaista ammattiliittoa ei olekaan, joka tällaisen vedon purematta nielisi. Toisaalta ei ole myöskään yhtiötä, joka ei yrittäisi varmistaa tulevaisuuden toimintakykyään. Tästä syntynyt äkillinen turbulenssi pudotti valtiollisen lentoyhtiön syvään ilmakuoppaan.
Konfliktin välitön syy ovat Finnairissa tehdyt kustannusten leikkauspäätökset. Todellisia syitä on kuitenkin etsittävä syvempää, koko alan tilanteesta. On laskettu, että viimeksi kuluneiden viiden vuoden aikana maailman lentoyhtiöt yhteensä ovat menettäneet saman verran rahoja kuin ne ansaitsivat sitä edeltäneiden 32 vuoden aikana.
Alan toimintaympäristö on muuttunut perusteellisesti. Kilpailu on kiristynyt ja tarjonta kasvanut samaan aikaan kun lentolippujen hinnat ovat laskeneet ja polttoaineen hinnat nousseet. Perinteisiä yhtiöitä, kuten Sabena ja Swissair, on pudonnut kokonaan pois pelistä. Moni muu kansallinen yhtiö, esimerkiksi kreikkalainen Olympic, italialainen Alitalia ja itävaltalainen Austrian, on henkihieverissä. Finnairin pahin kilpailija SAS on käynyt syvällä vaikeuksissa.
Periaatteessa Finnairille ei pitäisi Euroopassa olla elintilaa. Ilman Aasian liikennettä yhtiö olisikin vain varjo nykyisestään, jos se olisi edes selvinnyt tähän päivään asti. Pelastuksena on ollut maantieteellisen aseman kääntäminen voitoksi. Finnair on kyennyt rakentamaan sillan Euroopan ja Aasian välille ja muuttunut yhdeksi harvoista terveellä pohjalla toimivista alueellisista lentoyhtiöistä. Se on velaton, pääsääntöisesti voitollinen ja on kyennyt päättämään isoista uusista investoinneista lentokoneisiin. Silti sen kustannusrakenne ei voi olla kalliimpi kuin kilpailijoiden.
Finnair on tänä vuonna vähentänyt väkeä satamäärin tukitoiminnoissaan samaan aikaan kun se aikoo palkata satoja uusia ihmisiä varsinaiseen lentotoimintaan. Yhtiö siis keskittyy yhä enemmän päätehtäväänsä ja samalla seuraa kannattavuutta yhä tarkemmin. Hyvä esimerkki tästä on vuosikymmeniä jatkuneen Kemin lentoliikenteen lopetus. Kemiläisten pelastuksena on Finncomm Airlines, joka jopa lisää vuoroja, mutta Finnair suuntaa koneitaan Aasian ja Euroopan välille.
Tällaisessa maailmassa Finnairin mittatikkuna ovat vaikkapa Persianlahden nousevat lentoyhtiöt, jotka myös tekevät suursatsauksia Aasiasta Eurooppaan. Asetelma tekee työriidasta tukitoimineen erittäin vaikean. Aivan kuten paperialan kiistassa viime vuonna kyse ei enää ole puhtaasti suomalaisesta toimintaympäristöstä vaan globalisoituvan maailman vaikutuksista. Työnantajan ja työntekijöiden lähestymiskulmat eivät kohtaa toisiaan.
Työtaisteluun ajautuminen ei ole näissä oloissa yllättävää, mutta sen on silti erittäin ikävää siksi, ettei perusongelma ole poistettavissa voimatoimin ja työmarkkinapolitiikan avulla. On sovittava ja sopeuduttava.