Finnair markkinoi mielellään äkkilähtöjä. Perjantaina yhtiössä itsessään tapahtui sellainen. Toimitusjohtaja Jukka Hienonen ilmoitti aamulla eroavansa tehtävistään, koska ei ole tyytyväinen aikaansaatuihin tuloksiin ja muutoksen vauhtiin. Lähtö ja sen perustelut ovat suomalaisessa yritysmaailmassa hyvin poikkeukselliset.
Hienonen moitti yhtiön yrityskulttuuria, rakenteita ja joidenkin henkilöstöjärjestöjen olematonta sopeutumishalua. Se on karu arvio.
Kiistoissa on kuitenkin kaksi osapuolta, eikä Hienonen ole aina näkemyksiään liialla diplomatialla kuorruttanut. Kun hän nyt lähtee turhautuneena, mahdollisesti lukkiutunut asetelma voidaan nyt nollata. Samalla vastuu pitkälti siirtyy henkilöstöjärjestöille kuten lentäjille, sillä paine rakenteiden muuttamiseen on todellinen. Jokainen voi nähdä, että yhtiön tulot ovat jyrkässä laskussa, ilmeisen pitkäksi aikaa.
Monessa entisessä menettelytavassa on pakko joustaa, sillä näinä aikoina kyse on jo yhtiön olemassaolosta.
Finnairin lähtökohta on paljon terveempi kuin vaikkapa skandinaavisella SAS:llä. Selviytymisen edellytyksenä on kyky sopeutua nopeasti talouden nousuihin ja laskuihin.
Nousuvaihe meni mainiosti, kiitos pitkälti yhtiön Aasia-visioiden. Hienonen teki siinä suuren työn. Laskuvaihe on osoittautumassa työlääksi ja kovaksi. Nyt yhtiön uudelta johdolta ja työntekijöiltä edellytetään pientä ihmettä: rakenteiden tuntuvaa muuttamista ilman sisäistä konfliktia ja työtaisteluita, jotka tällä alalla ovat yhtiön tulevaisuudelle aidosti tuhoisia.
Tähän asti Finnairista ei ole tavattu puhua kriisiyhtiönä. Nyt sellaiseen on aihetta. Ei niinkään tämän hetken taloustilanteen vuoksi, sillä vaikka tappiota tulee, se ei sinällään vielä uhkaa yhtiötä. Oleellisinta on, että edessä näkyy pelkkää synkkyyttä ja myrskyä, eikä sen kohtaaminen onnistu Finnairilta nykyisellään.
Juuri nyt maailmasta tuskin löytyy perinteistä lentoyhtiötä, joka ei olisi vaikeuksissa. Tappioista kerrotaan kaikkialla, ja edessä on varmuudella konkursseja. Siinä vertailussa Finnair kuuluu harvinaiseen joukkoon: hyvin hoidettuihin kansallisiin yhtiöihin, joilla on selkeä liikeidea ja uskottava mahdollisuus pärjätä jatkossa.
Mutta ei Finnairinkaan tulevaisuus ole turvattu, ellei kuluja ja kustannuksia saada alas. Hienosen seuraaja, kuka hän sitten onkin, ei voi välttää näitä tavoitteita. Toimitusjohtajan äkkilähtö saattaa silti tarjota yhtiölle myös mahdollisuuden, jos se havahduttaa kaikki osapuolet tilanteen vakavuuteen.