Kirjallisuuden Finlandia-palkinnon saajan valitseva ministeri Elisabeth Rehn aikoo hankkia silmätippoja siltä varalta, että silmät väsyvät. Muuten kuuden ehdokaskirjan lukeminen ei vaadi häneltä jaksamista. Rehn sanoo ottaneensa 19 päivän luku-urakan vastaan suurella ylpeydellä ja suostuneensa tehtävään sumeilematta.
- Se on hirveä urakka, mutta on minulla hirveitä urakoita ollut aikaisemminkin. Olen varannut tähän aikaa. Joitakin kutsuja olen ottanut vastaan, koska hulluksihan muuten tulisin, jos istuisin lukemassa 24 tuntia vuorokaudessa, Rehn nauroi Finlandia-ehdokkaiden julkistamistilaisuudessa perjantaina.
Ihmisoikeuksien puolustajana profiloitunut Rehn tunnustautuu himolukijaksi, joka lukee kirjallisuutta laidasta laitaan, dekkareitakin. Ehdokkaista hän sanoo "ahertaneensa" yhden jo melkein loppuun ja aloittaneensa toisen juuri ennen kuin sai tietää nimet.
- Tekijät ovat aika uusia minulle, vaikka nimet toki ovat tuttuja. Sikälikin tämä on todella mielenkiintoinen aluevaltaus, järkeä ja osaamistakin lisäävä.
Rehn sanoo hiukan ihmetelleensä, että suomenruotsalainen ehdokas puuttuu joukosta. Nyt kun sellaista ei ole, hän nimeää niistä omaksi suosikikseen Johanna Holmströmin Sielujen saaren (Själar i förvar).
- Olen iloinen, että olen valmistautunut myös lukemalla kirjoja, jotka eivät tulleet tähän katraaseen mukaan. Kirjan lukeminen ei koskaan mene hukkaan.
Rehn kertoo kysyneensä aiemmilta diktaattoreilta neuvoja päätöksentekoon ja saaneensa ohjeeksi noudattaa täysin omia tunteitaan. Hän julkistaa valintansa 29. marraskuuta. Palkinto on kirjailijalle 30 000 euroa puhtaana käteen.
Liukkonen, Yli-Juonikas, Hurme, Hauru...
Kolmehenkisen esiraadin tehtävä oli lukea noin 40 000 sivun verran suomalaisia romaaneja ja haarukoida niistä kuusi. Se ei ollut helppoa ja riitojakin syntyi, myöntää valintalautakunnan puheenjohtaja, kulttuuritoimittaja Aleksis Salusjärvi.
- Lopulta työmme kilpistyi sellaiseen päätökseen finalisteista, jonka kanssa voimme elää.
Ehdolla ovat suomalaisen romaanin uudistajiksi luonnehditut Miki Liukkonen teoksella O ja Jaakko Yli-Juonikas teoksella Jatkosota-extra sekä teatteristakin tuttu Juha Hurme teoksella Niemi. Lisäksi palkintoa tavoittelevat Hanna Haurun Jääkansi, Tommi Liimatan Autarktis ja Cristina Sandun esikoisromaani Valas nimeltä Goliat.
Raadin lähtökohtana ehdokkaita valitessa oli ajatus siitä, että hyvä taideteos auttaa elämässä eteenpäin ja sen ääreen myös palaa elämän käännekohdissa.
- Lukutahti tiivistyi loppua kohti. Viimeiset viikot olimme kuin käsiraudoilla patteriin kytkettyinä kirjojen kanssa, Salusjärvi kuvaili.
Hän sanoo raadin miettineen paljon sitä, minkälaista maailmankatsomusta teokset edustavat ja ovatko romaanin havainnot riittävän kiinnostavia ja tarkkoja. Moraalisesta selkärangasta sai lisäpisteitä.
- Arvostimme myös kirjoja, jotka saivat meidät itkemään sekä uudenlaisia ääniä kirjallisuudessa.
"Ei kiintiöitä eikä ennakko-oletuksia"
Salusjärven mukaan realistisen proosan perinne on Suomessa vahva, ja jos tänä vuonna ilmestyneestä proosakirjallisuudesta valitsee sattumanvaraisesti yhden teoksen, se sijoittuu todennäköisimmin jatkosodan aikaan.
- Oli myös suomenruotsalaisia romaaneja, jotka kolahtivat, mutta ne eivät nyt sattuneet mahtumaan kuuden kärkeen. Meillä ei ollut mitään ennakko-oletuksia eikä kiintiöitä.
Mukaan mahtui kuitenkin jälleen yksi esikoinen?
- Täysin omilla ansioillaan. Ei minkään kiintiön takia tai säälistä.