Valtion omistama Finavia on antanut lyhyessä ajassa potkut kahdelle avainhenkilölleen: ensin toimitusjohtaja Samuli Haapasalolle ja heti perään lennonvarmistusliikejohtaja Anne Ilolalle.
Toimitusjohtaja kuittasi 330 000 euron lähtörahan, ja tuskin toisenkaan johtajan on tarvinnut lähteä tyhjin taskuin.
Kumpaakin irtisanomista varjostaa salamyhkäisyys. Irtisanomisten yhteydessä on sovittu, etteivät osapuolet huutele syistä.
Omistajien asia on ratkaista, millaisin perustein se palkkaa ja irtisanoo toimitus- ja muut johtajansa. Mutta tapa, jolla Finaviassa potkut annettiin herättää kysymyksiä ja epäilyjä siitä, että kaikki asiaan liittyvä ei kestäisikään julkisuutta.
Yleensä potkut annetaan avaimet käteen ja palkka tilille -periaatteella kahdesta syystä: joko yrityksen tulos on niin kehno, että johtajasta halutaan päästä eroon heti ja näin antaa markkinoille vahva viesti muutoksesta tai jos on perusteltuja epäilyjä väärinkäytöksistä.
Valtio-omistajataholta ei ole väitetty, että Finavian asioita olisi hoidettu erityisen huonosti. Toisaalta ei ole annettu ymmärtää, että potkut saaneet johtajat olisivat syyllistyneet väärinkäytöksiinkään.
Julkisuudessa on liikkunut monia huhuja potkujen syistä. Yksi tällainen on luottamuspula, joka olisi valinnut omistajaohjauksesta vastaavan liikenne- ja viestintäministeriön virkamiehen ja toimitusjohtajan välillä.
Jos tämä pitää paikkansa, se pitää kyetä sanomaan ja kertomaan myös mitä haittaa siitä on tällaisen yhtiön toiminnalle.
Koska kysymys on veronmaksajien omistamasta yrityksestä, todellisilla omistajilla on oikeus tietää syyt tällaisiin varsin poikkeuksellisiin irtisanomisiin.