Raahessa ei tänä syksynä tavata torilla, ei ainakaan pesäpallon Suomen mestaruuden merkeissä. Vuoden takainen mestarijoukkue Pattijoen Urheilijat Raahesta sijoittuu miesten Superpesiksessä tällä kaudella parhaassa tapauksessa pronssille, tai sitten katkerasti neljänneksi.
Käypä Vimpelin Vedon kanssa pronssitaistossa miten tahansa, ollaan Raahessa pettyneitä. Viime vuoden mestarijoukkueella ja sen kannattajilla olivat odotukset tähän kauteen lähdettäessä korkealla. Seuran ensimmäisten miesten kultamitalien jälkeen tavoitteena ei voinut olla mitään muuta kuin toiset kultamitalit.
Jossain joskus joku viisas on todennut, että etenkään joukkueurheilussa mikään ei ole sen vaikeampaa kuin mestaruuden uusiminen. Jossain joskus joku on ollut aika viisas.
Pesäpallo on Raahessa vakava asia. Yksi syy siihen on tuoreessa muistissa oleva ihan oikea menestymisen mahdollisuus. Toinen syy lienee se, että kyseessä on ainoa palloilulaji, jossa on ylletty alueella pääsarjatasolle saakka.
Pesäpallosta puhutaan kaupungissa paljon, ja asiantuntijoita löytyy lähes jokaisesta kahvipöydästä. Joukkueen tekemisiä ruoditaan ja kutakuinkin julkisena omaisuutena pidettävien yksittäisten pelaajien edesottamuksia arvioidaan ja arvostellaan välillä sellaisella vakavuudella, että tuppaa käymään pesäpalloilijaa sääliksi.
Yltyvä napina alkoi jo, vaikka kausi ei ole vielä paketissa. Sen verran kipeää joukkueen putoaminen finaalipelien ulkopuolelle tuntuu suurta yleisöä kirpaisseen.
Esimerkiksi paikallislehden tekstaripalstalla on jo ehditty vaatia viime kauden päätteeksi uransa lopettaneen, mutta lopettamispäätöksensä pyörtäneen ja joukkueen avuksi vielä kuluvalle kaudelle suostuneen jokeritykki Sami Aholan siirtämistä eläkkeelle. Ja jatkoa seuraa, sen uskaltaa kyllä ennustaa.
Vaan niinhän se on, että katsomosta löytyvät aina ne parhaimmat ja pätevimmät pelinjohtajat, pelaajat ja tuomaritkin. Mikään ei ole niin helppoa kuin olla vierestä viisas ilman minkäänlaista vastuuta.
Vuoden 2008 mestaruus oli Pattijoen Urheilijoilta upea saavutus. Sen soi joukkueelle jo pelkästään siksi, että laji kuin laji tarvitsee välillä uusia voittajia ja sankareita.
Vuoden 2009 mestaruus olisi ollut raahelaisjoukkueelta todella upea saavutus. Välierävastustaja Sotkamon Jymy oli kuitenkin sitä mieltä, että raahelaisia ei tänä vuonna finaaleissa nähdä. Sotkamon puhdas 3-0 voitto välieräsarjassa oli samalla osoitus siitä, että PattU ei tänä vuonna finaalipaikkaa ansaitsekaan. Mestarin kun pitää pystyä voittamaan joukkue kuin joukkue, Sotkamokin.
Raahelaisilla on edelleen mahdollisuus päättää kautensa makeisiin voittoihin ja pronssimitalijuhliin. Se, että joukkue pelaa nyt "vain" pronssisista mitaleista", on samalla näytön paikka vaativalle kotiyleisölle. Yleisöllä on tilaisuus osoittaa seisovansa omiensa takana myös pettymyksen hetkellä. Urheilu on nimittäin inhimillisten ihmisten toimintaa, ja siihen kuuluvat erottamattomasti nousut ja laskut, voitot ja tappiot.
Jos oikein tarkkaan miettii, niin voi muistaa pesäpallon olevan pääsarjatasollakin vain urheilua. Elävässä elämässä on lukuisia huomattavasti vakavamminkin otettavia asioita. Siksi pesäpallokin on vain urheilua.