Gwen Bailey: Mitä koirani ajattelee. Suom. Mirja Itkonen. Tammi.
Roger Grenier: Koirana olemisen vaikeus. Suom. Mikko Heikkilä. Rasalas-kustannus.
Koiraihmisillä on kissanpäivät: heidän lemmikeistään tulee kirjallisuutta tasaiseen tahtiin. Koira on yllättävän monipuolinen otus tässäkin mielessä, sillä siitä voi kirjoittaa melkein mitä tahansa, agilitystä filosofiaan asti.
Sekä Gwen Baileyn että Roger Grenierin koirakirjat kuuluvat sinne filosofiapäähän, Grenier oikeastaan puhtaaseen filosofiaan. Hänen palkitussa kirjassaan Koirana olemisen vaikeus nimittäin on runkona koiran esiintyminen maailmankirjallisuudessa.
Ranskalainen Grenier lainaa koira-ajatelmia kymmeniltä kirjailijoilta.
Ja heitähän riittää, Frans Kafkasta (Erään koiran tutkimuksia) Virginia Woolfiin (Runoilijan koira), Grenierin monista maanmiehistä puhumattakaan.
Kutakin sitaattia kirjailija sitten pohtii enemmän tai vähemmän syvällisesti yhdessä oman koiransa Ulyssen kanssa.
Tuloksena on novellikokoelma, joka keskittyy koiran ohella Grenierin toiseen ilmeiseen rakkauteen: kirjallisuuteen. "Entä jos kirjallisuus olisi koira, joka seuraisi kannoillamme päivin öin..." kirjailija haaveilee loppusanoissaan.
Brittiläinen eläinten tutkija Gwen Bailey keskittyy siihen, mitä koira ajattelee. Siis todennäköisesti, ehkä luultavastikin, mutta ei varmasti, koska koirat eivät puhu edes Baileylle.
Aika uskottavasti tutkija kyllä esittää asiansa ja käyttää apunaan runsasta kuvitusta jokaisesta tunteesta ja tilanteesta. Tavallinenkin koiranomistaja tunnistaa tuttuja piirteitä ja ehkä osaa tulkitakin niistä osan samalla tavoin kuin ammattimainen koirapsykologi.
Silti kirja sisältää koiran käytöksestä myös monia uusia oivalluksia, joita ei ole tullut ajatelleeksi. Tämä sopii vaikka koiravisailuksi: katsotaan kuvaa, peitetään teksti ja yritetään arvata mitä koira milläkin elekielellään tarkoittaa.
