Pavel Filonov on venäläisen avantgarden suuri tuntematon taiteilija. Tai oli, sillä nykyään Filonovia pidetään 1900-luvun alun taiteen suurmiehenä yhdessä Kazimir Malevitshin ja Vasili Kandinskin kanssa.
Filonovin helposti tunnistettavaan mutta vaikeasti tulkittavaan taiteeseen on nyt mahdollista tutustua Pietarin Venäläisen taiteen museossa. Laaja näyttely on avoinna lokakuun alkuun saakka.
Pavel Filonovin luomiskausi ajoittuu vuosien 1910 ja 1941 välille. Joulukuussa 1941 taitelija kuoli nälkään piiritetyssä Leningradissa. Filonovin taiteelle on tunnusomaista tietynlainen staattisuus. Vaikka taiteilija koki molemmat maailmansodat ja bolshevikkivallankumouksen, eivät hänen työnsä näyttäisi suoraan kommentoivan ympärillä avautuvaa maailmaa, vaan muodostavan pikemminkin eräänlaisen Filonov-universumin. Filonov löysi tyylinsä varhain. Taulu, jonka taiteilija maalasi vuonna 1912, olisi aivan hyvin saattanut syntyä myös vuonna 1938. Joissakin ennen ensimmäistä maailmansotaa luoduissa teoksissa on selkeitä vaikutelmia ajan muotitaidesuuntauksesta kubismista. Kuitenkin jo seuraavassa työssä kubismi on pois pyyhkäisty.
Maaninen oman tien kulkija
Filonov piirsi ja maalasi ohuella pensselillä pieniä aihioita tai soluja, joista kasvoi vähitellen kokonainen maailmankaikkeus. Osa töistä on täysin abstrakteja, ja jotkut, kuten sisaren muotokuva, ovat lähes jäykän traditionaalisia teoksia.
Se, miten työt on fyysisesti ja tyylillisesti tehty, ei kuitenkaan tunnu olevan Filonovin taiteessa olennaista. Mikä sitten on olennaista? Ehkä raaka, maaninen voima ja tinkimätön päätös kulkea omaa tietä. Filonovin taide ei laskelmoi eikä kosiskele ketään.
Vaikuttaa siltä, ettei Filonovin henkilöhahmoilla ole historiaa, tulevaisuutta tai omaa tahtoa. He ovat karikatyyrejä, jotka on heitetty keskelle kaaosta. Filonovin taide on värikylläistä, ja hän käytti töissään runsaasti eläin- ja ihmishahmoja. Talonpojan perhe (1914), johon on kuvattu myös tilan kotieläimet, on mukaelma pyhästä perheestä.
Teoksessa Lypsäjät (1914) lypsäjän pitkäksi venähtäneet ja apaattiset kasvot eivät millään lailla poikkea lypsettävän märehtijän ilmeestä. Usein eläinten kasvoista kuvastuu enemmän ilmeikkyyttä kuin ihmiskasvoista. Näin on laita teoksessa Laskiainen (1913), jossa kolmen hevosen veikeä troikka on laskiaisriehan keskipisteessä. Laskiaisteosta on hauska verrata Filonovin aikalaisen, Boris Kustodijevin Venäjän talven riemuista kertoviin iki-ihaniin maalauksiin.
Pavel Filonov kannatti vallankumousta, ja joissakin vuoden 1917 jälkeen luoduissa teoksissa näyttäisi olevan myös poliittinen tendenssi. Neuvostotaiteilijaksi Filonov ei kuitenkaan alentunut. Hänen työnsä ovat moniselitteisiä ja vailla tulevaisuudenuskoa, joten neuvostotaiteen byrokraateilla ei ollut mahdollista käyttää niitä propagandavälineinä.
Filonov elikin lähes koko 30-luvun dissidenttinä ja hylkiönä Neuvostoliitossa. Periksi hän ei kuitenkaan antanut, vaan jatkoi itsepäisesti viivojensa vetämistä loppuun saakka.
Filonovin näyttelyn yhteydessä voi seurata taiteilija Stepan Shushkalovin Filonomania-animaatiofilmiä, jossa Shushkalov esittää oivaltavan näkemyksensä Filonovin tuotannosta. .