Filmanit olivat pieni saamelaisryhmä, joka on jäänyt lähes tuntemattomaksi. He oliat luterilaisia paimentolaisia ja liikkuivat 1800-luvulla poroineen Norjan Itä-Finmarkun, Kuolan rannikon ja Inarin välillä.
Filmanit hoitivat kirkolliset asiansa Inarissa ja paimensivat kesällä porojaan muun muassa Kalastajasaarennon jäkälämailla.
"Filmanit liikkuivat poroineen Norjasta Inariin ja Utsjoelle. Kuolan niemimaalle he muuttivat sen jälkeen, kun rajoja järjesteltiin", kertoo professori Marja Leinonen. Norjan ja Venäjän välinen raja vedettiin vuonna 1826 ja vuoden 1852 rajasulku Norjan ja Suomen välillä kielsi porojen siirtämisen rajan yli.
"Etelä-Varangista loppui myös jäkälä, sillä se on karua aluetta ja filmaneilla oli isot karjat. Kun he eivät enää mahtuneet Norjaan, he menivät lopulta Kuolaan, jossa olivat laiduntaneet porojaan jo ennestään", Leinonen pohtii.
Hän on etsinyt filmaneista tietoja muun muassa vanhoista venäläisistä ja suomalaisista lähteistä. Tutkimus ilmestyi viime talvena Helsingin yliopiston Slavica Helsingiensia -sarjassa englanniksi ja julkaistaan ensi vuonna suomeksi Suomalais-ugrilaisen seuran aikakauskirjassa.
Suomalaisessa kirjallisuudessa ei ole juurikaan kuvauksia filmaneista, nimitystä käyttää kaksi 1900-luvun alun tutkijaa. Lähteissä he ovat tunturi- tai porosaamelaisia tai Venäjän saamelaisia.
Venäjälle muutettuaan filmanit joutuivat ottamaan maan kansalaisuuden. He asettuivat Neidenin kolttien alueelle ja sen itäpuolelle Kuolan rannikolle. Osa ryhtyi kalastajiksi ja osa laidunsi edelleen sekä Suomen että Norjan puolella ainakin vuoteen 1901. Uura-, Litsa- ja Petsamojokien varsilla sekä Pummangissa ja Vaitolahdessa asui 1869 yhteensä 175 filmania, joista 61 oli Norjan ja 114 Suomen kansalaisia.
Filmanit erottuivat muista Kuolan saamelaisista, jotka olivat ortodokseja. He erosivat myös ulkonäöltään: he olivat pitkiä, mustatukkaisia ja ruskeasilmäisiä. He puhuivat pohjoissaamea, mutta muiden kanssa asioidessaan kakspreckiä eli russenorskia, joka oli sekoitus venäjää, norjaa, suomea ja saamea.
Neuvostoaikana antropologit mittasivat Kuolassa alkuperäiskansojen kalloja.
"Niissä todettiin, että Kuolan länsiosassa näkyy olevan läntistä rotusekoitusta", Leinonen kertoo.
Osa filmaniperheistä muutti Petsamoon sen siirryttyä Suomelle. Vuoden 1926 väestönlaskennassa Neuvostoliitossa oli enää 11 filmaniperhettä, yhteensä 64 henkilöä, jotka olivat kalastajia.
Filmaneja kohtasi Kuolassa sama Stalinin terrori kuin muitakin vähemmistöjä. Pidätykset alkoivat vuonna 1930 ja rajuin aalto oli 1937--38, jolloin ainakin kahden perheen miesväki tuhottiin.
Onko sinulla tietoa filmaneista? Oletko filmanien jälkeläinen tai tunnetko ketään filmanien jälkeläistä. Lähetä viesti sähköpostiosoitteeseen kotimaa@kaleva.fi.