Lähes riikinkukkomaisen pöyhkeilijän, fasaanikukon ulkoasu on vilahdellut puskissa, pelloilla ja teillä Haapajärvellä tiuhaan tänä keväänä.
Pahimmillaan fasaanikukko tai huomattavasti mitäänsanomattomamman näköinen fasaanikana on aiheuttanut vaaratilanteen liikenteessä tepastellessaan ajoradalla.
Parhaimmillaan fasaanit tuovat väriloistoa ja silmänruokaa lakeuden peltomaisemaan.
Fasaani on maailman laajimmalle istutettu riistalintu. Istuttamalla se on tiensä Oulun läänin eteläosaankin löytänyt.
"Muutamat metsästäjät, jotka ovat halunneet kouluttaa seisovia lintukoiriaan, ovat niitä tänne vuosien mittaan tuoneet. Kanta vaihtelee vuosien mittaan ja on nyt suuri", Haapajärven-Reisjärven riistanhoitoyhdistyksen puheenjohtaja Risto Hanhineva myöntää. Hän toimii myös Oulun riistanhoitopiirin puheenjohtajana.
Hanhineva tietää mistä puhuu, sillä varhain tiistaiaamuna hänen ja Tuula-vaimonsa omakotitalon ikkunan alla Tiitonrannalla tepasteli parikin fasaanikanaa. Taustalta kuului fasaaninkukon läpitunkeva, käheä kiekaisu:
"Köök-kök."
Pari viikkoa sitten kanoja saattoi olla kahdeksan ja kukkoja
1-2. Naaraat ovat hajaantuneet heinikoihin pesäntekopuuhiin. Siitä huolimatta vikkeläkinttuisia peltokiitäjiä näkyy siellä täällä aina silloin tällöin.
"Ne on niin kuin kylän asukkaita", Tuula nauraa, "mutta paras hetki on vielä edessä. Se on, kun rouva kulkee perunapellon vakoa pitkin koko perhe perässään. Hellyttävä näky."
Odotettavissa on runsas fasaanisato, sillä kanat munivat 6-15 munaa touko-kesäkuussa. Siitä kuukauden päästä fasaanijunat ovat valmiina etenemään Tiitonrannan tiheiköissä.
Sen lisäksi, että autot ja kotikissat verottavat poikasia, luonto huolehtii omasta karsimisestaan.
"Ketut, kanahaukat, minkit ja supikoirat", Risto Hanhineva luettelee vihollisarmeijaa. Hän arvelee, että Haapajärveltä löytyy 60-70 fasaanin kanta juuri nyt.
"Notkahduksia tulee. Riippuu paljon siitä, millainen talvi on. Fasaanit eivät pärjää, jos on kovat pakkaset ja kova hanki. Ne eivät pysty kuokkimaan ravintoa vaan ovat ihmisten ruokinnan varassa."
Hanhinevojen naapurissa asuva Kyösti Räisälä on lahjoittanut fasaaneille kuluneen talven aikana yli sata kiloa auringonkukansiementä sekä yhden kaurasäkin. Talvi oli fasaanien kannalta varsin mainio - ja se näkyy lajin runsautena.
Hanhinevoille fasaanit ovat lähes pelkästään nautinto. Vanhat, viljelemättömät pellot sekä ojien varret antavat tarvittavan suojan pulleille pörriäisille. Joitakin ehtoja on toki asetettu niiden kotiutumiselle kumpuilevaan, idylliseen maalaismaisemaan vain parin kilometrin päähän kirkolta.
"Sanoin kukolle, että jos kylvet kukkapenkissä, annan luudasta. Se ei ole mikään vaatimaton asukas; pyörii ja juoksee kuin tuuli toisi", Tuula Hanhineva hersyttelee.
"Huuto ja siipien hakkaus kertovat siitä, että minä olen suurin ja kaunein", Risto Hanhineva säestää.
Fasaani on riistalintu, herrojen herkku. Syötävää riittää yhdestäkin yksilöstä, vaikka fasaani paastoaa pahimmilla pakkasilla. Pyöreyteensä nähden se lentää nopeasti, tosin myös lyhyesti.
"Fasaanilla on erittäin hyvä liha, kuten heinäsorsallakin. Ei kanta ampumalla vähene - luonto on kovempi vastus", Risto Hanhineva tietää.
Fasaani - niin fiini mutta samalla niin villi.