Fidel Castro on poissa – "su­per­saa­vu­tuk­sia", vir­hei­tä ja pitkiä puheita

Fidel Castron perintö on kaksijakoinen myös vasemmistopoliitikon silmin.

Fidel Castro vuonna 2005. Castro sikari suussaan 1970-luvulla.
Fidel Castro vuonna 2005.
Fidel Castro vuonna 2005.
Kuva: ALEJANDRO ERNESTO

Perjantai-iltana kuolleen Kuuban pitkäaikaisen johtajan Fidel Castron perintö on kaksijakoinen myös vasemmistopoliitikon silmin.

Entinen vasemmistoliiton ja SKDL:n kansanedustaja Esko-Juhani Tennilä kuvailee Castron vallankumousta ja sinnittelyä Yhdysvaltojen naapurissa "supersaavutukseksi". Tennilä on ollut eduskunnan Kuuba-ystävyysryhmän puheenjohtaja.

– Olihan se huikea juttu, että amerikkalaiset joutuivat sietämään Fidelin johtamaa Kuubaa, vaikka olivat hallinneet sitä niin totaalisesti (aiemmin), Tennilä kertoi.

Tennilä arvioi Castron saavutuksiksi myös kansan lukutaidon nostamisen ja terveydenhoidon järjestämisen. Myös entinen ulkoministeri Erkki Tuomioja (sd.) huomauttaa, että Kuuban terveydenhoito oli lähes maailman huippua.

– Hän lähetti myös erittäin paljon lääkäreitä muualle maailmaan, vaikka Kuuba itsekin oli vielä kehitysmaa, Tuomioja lisää.

Sekä Tuomioja että Tennilä kritisoivat Castroa siitä, että maan talous jumiutui. Yhdysvaltojen pakotteet ovat tosin haitanneet jo vuosikymmeniä.

Castro sikari suussaan 1970-luvulla.
Castro sikari suussaan 1970-luvulla.
Kuva: ROGELIO MORE

– Sekään ei riitä selittämään sitä, miksi Kuuban talous jähmettyi, Tuomioja sanoo.

Valtaan takertuminen oli Tuomiojan mukaan iso virhe.

– Luulen, että jälkimaailma arvioisi häntä vielä toisella lailla, jos hän olisi jo hyvissä ajoin, viime vuosituhannella, jäänyt itse syrjään ja sallinut maansa avautumisen.

Yllätti puhumalla tasan viisi minuuttia

Castro tunnettiin tulisena ja perusteellisena puhujana. Esko-Juhani Tennilä pääsi kuulemaan hänen pauhaamistaan 1980-luvulla Kuubassa.

– Se oli tulinen puhe! Kansa oli valmis lähtemään heti vaikka mihin barrikadille.

Tennilä tovereineen huomautti puheen päätyttyä kuubalaisisännille, että puhuipa Fidel pitkään.

– Ei, tämähän oli tavanomaista lyhyempi, he vastasivat, Tennilä nauraa.

Tuomiojalla oli puolestaan päinvastainen kokemus kokouksesta Madridista Espanjasta noin 15 vuoden takaa.

– Kaikilla puhujilla oli viisi minuuttia aikaa. Ja Castro yllätti kaikki puhumalla juuri tasan viisi minuuttia. Kaikki pelkäsivät tai odottivat, että sieltä tulee tuntia pitkä puhe.

Ilmoita asiavirheestä