Näinä päivinä korkeaa tai populaaria kulttuuria etsivät voivat ajaa ympäri Suomea silkkaa nautintoa hakien. Menossa on kesätapahtumien huippusuhdanne, kun yhtä aikaa ovat käynnissä muun muassa Pori Jazz, Kaustisen kansanmusiikkijuhlat, Kuhmon kamarimusiikki ja Savonlinnan oopperajuhlat.
Viime viikonloppuna taas järjestettiin Suomen vanhin yhtäjaksoisesti toiminut rokkifestivaali Ruisrock. Se keräsi kolmena päivänä ennätysyleisön, 105 000 kuulijaa.
Näitä tapahtumia yhdistää kiinnostavasti niiden ikä. Kaikki nuo festivaalit ovat noin puolen vuosisadan ikäisiä.
Kulttuurihistoriallisen analyysin paikka olisi selvittää, mikä tekijä pani liikkeelle niin monta menestyksekästä tapahtumaa juuri 1960-luvun loppuvuosien ja 1970-luvun vaihteen välillä. Suomihan eli tuolloin maalta- ja maastamuuton kautta, ja ehkä myös uusien identiteettien ja kulttuuristen yhteisöjen synnyn vuosia.
Lähihistoria tuntee myös monia tapahtumia, jotka ovat eläneet vuoden pari tai hiukan pitempään ja sitten sammuneet, osa tosin syntyäkseen toisessa muodossa uudelleen.
Esimerkiksi Puolangan kuuluisat pessimismipäivät on – tapahtuman henkeen toki sopien – lopetettu. Oulun Kuusrock nuupahti aikoinaan mutta syntyi uudelleen Qstockina ja on menestynyt.
Monista kesätapahtumista on tullut paikkakuntansa ylpeydenaiheita ja tavaramerkkejä. Näin vaikkapa Kuhmon kamarimusiikista tai Kaustisen festivaaleista. Kummankin paikkakunnan tunnettuus olisi olennaisesti heikompi ilman juhlia.
Isoilla juhlilla on myös huomattava taloudellinen merkitys paikkakunnilleen. Siksi kuntien ja kaupunkien kannattaa jo puhtaasti euroja laskien antaa tapahtumille tukea.
Valtakunnallisten kesätapahtumien alla maassa elää paikallinen aluskasvillisuus. Jos suurten festivaalien takana on ammattimainen järjestelykoneisto, seudulliset tai paikalliset tapahtumat syntyvät paikallisen ideoinnin ja aktiivisuuden varassa.
Hienoja esimerkkejä tästä on viime päiviltä myös eri puolilta Pohjois-Pohjanmaata, vaikkapa noin neljännesvuosisadan ikäiset Oulaisten Weteraanikonepäivät tai Ylikiimingin Tervastiima.
Paikallisen vireyden voimasta nähtiin menneenä viikonloppuna esimerkkejä myös Oulussa, niin Karjasillalla kuin Tuirassakin. Toista kertaa järjestetty Karjasilta Blues kokosi komeasti yleisöä, ja Titta på Tuira -tapahtuma osoitti sekin taas elinvoimansa.
Pienten tapahtumien riski on siinä, että jos vastuu on vuosi vuoden jälkeen samoilla hartioilla, järjestäjät väsyvät. Vaikka elinvoimaisimmat tapahtumat nousevatkin ennen kaikkea kansalaisaktiivisuuden varassa, kuntien ja kaupunkien pienikin tuki – taloudellinen tai teknisiin järjestelyihin liittyvä – voi olla ratkaiseva sysäys tapahtuman pystyyn nostamiseksi ja hengissä pitämiseksi.
Sekin kannattaa muistaa, että useimmat nykyiset valtakunnalliset tapahtumat lähtivät liikkeelle pienestä alusta – ja oivaltavasta ideasta.
Kirjoitusta muutettu 12.7. kello 11.15. Karjasilta Blues järjestettiin toista kertaa, ei ensimmäistä kertaa.