Pyhäjärvi Toisen jalan päkiä takoo lattiaa, kantapää komppaa. Sormet kiirehtivät. Selkä notkuu, pää heiluu, tukka vispaa.
Hän on Iiro Rantala, joka on loikannut off-puolelle Tommi Kitin kanssa jammaamaan.
Hetkeä ennen lavetti oli neliöalaltaan pyhäjärvisen ravintolan tanssilattiaa rutkasti laveampi. Silloin yleisö hyrisi Täydenkuun tansseissa monitoimihallissa. Siellä kannettiin pianonkin taakse piuha, eikä se sinne suunnittelematta tietään löytänyt.
tekniikkaviisasta
Tekniikan vastaava, oululainen Jari Haavikko tekee kaikkea, mitä kaikki 14 muutakin, ja on kaikkea muuta kuin ensimmäistä kesää täyttäkuuta kyydissä.
Suunnittelutyö alkaa helmi-, maaliskuussa. Käynnistyy e-mailaus kolmen esityspaikan teknisten toimintojen fiksaamiseksi.
"Vastavuoroista tiedottamista. Mitä kalustoa festivaali pystyy tarjoamaan, mitä puolestaan ryhmä kertoo tarvitsevansa." Sovittelua.
Esimerkiksi tämän lauantaisen festivaalin päätösillan ruotsalaisryhmä Adekwhat on tuonut Noodlesiaan varten rekkansa muassa liki kolmanneksen tarvitsemastaan valokalustosta.
Pyhäjärvellä on suurimpina laitteistokumppaneinaan Iisalmen kulttuurikeskus, Oulun Nuoriso- ja kulttuurikeskus sekä Länsi-Lapin ammatti-instituutti.
"Ryhmät eivät väistämättä kaikki tiedä millaisiin olosuhteisiin ovat tulossa. Eiväthän nämä tilat, keskuskoulu, monitoimihalli ole teatteritaloja varusteineen. Raamien rakentaminen alkaa viikkoa ennen kaapeleiden vetämisineen ja niin pois päin."
"Mikä tuntuu helpolta toteuttaa, ei olekaan sitä näissä olosuhteissa. Noodlesiin ei tarvita sen enempää kuin 200 kg vastapainoja, eihän niitä meillä. Mietittiin että jos pantaisiin pojat syömään, mutta eihän siihen mikään tiiliskivikään kelpaa. Pitää olla kahva." Pitää siis käyttää päätä ja yhteyksiä.
Haavikon kännykkä pirisee perjantaina puolenpäivän jälkeen. Samana iltana esiintyvälle tanskalaiselle Kitt Johnsonille ei ollut välittynyt viesti Stigmassa tarvittavien valofilttereiden tuomisesta. Nyt ne tulivat Haavikon henkilökohtaisten sukkien mukana.
Pitkä perjantai
Viidentoista hengen tekniikkajoukko on jaettu kolmeen koplaan, lisäksi päivä- ja yövuoroon.
Kiireisintä on ilta ja iltayö. Kun esitykset ovat ohi alkaa purku.
Niin poistui paloaseman teatteritilan seinältä Mia MalviniemenCloser-koreografian neliöornamentiikkakin piristämästä mustaa taustaa.
Aro-Aasiaan tunnelmiltaan viittaavan hää-riittisen tallennetun kurkkulaulunkin säestämän pikkuteoksen jälkeen näyttämön nurkkaan ilmestyy tuoli, naulakko ja muutama valkoinen vaate. Barbara Mahlerilla on halu kertoa tanssien tunnelmistaan 11.9.2001 jälkeen.
Mahlerilla ei ollut toisin kuin muilla tällä kertaa Täydenkuun tansseissa esiintyneillä muassaan teknistä avustajaa, vaan kahvoissa on perusjoukkue, joka saa alkaa välittömästi hanikat haltuunsa ja pääsee valmistamaan perjantai-illaksi Rovaniemellekin jo huhtikuussa ennättänyttä suomalais-islantilaista Keski-ikäisten kapinaa.
Hienoa, tyylikästä
Tyylikästä, vahvaa Satu Halttusen, Virpi Juntin, Valtteri Raekallion, Mammu Rankasen ja Inka Tiitisen esittämässä Tommi Kitin koreografiassa valaistuksella jos millä rakennettiin tunnelmaa rankasti.
Japanilaisella latauksella varustettu, hienosti tanssittu Kolme osaa joista kaksi huilulle luovutti sijansa siten, että perjantaiaamuna klo 5-8 monitoimihallissa odoteltiin samana iltana klo 20 alkaneen Arja Raatikaisen ryhmäkoreografian Labile Mobilen lavastuksen valmistumista. Klo 8 päivävuoro pääsi valojen suuntaukseen ja klo 11 käynnistyy Labile Mobilen tekninen harjoitus.