Suomalaiset kesätapahtumat ovat vetäneet kävijöitä ennätystahtiin. Monet järjestäjät näyttävät saaneen saman oivalluksen: uuden yleisön houkuttelemiseksi rajoja pitää rikkoa.
Viime päivien uutiset siitä todistavat: Pori Jazz ja Savonlinnan oopperajuhlat ylsivät yleisöennätykseen. Kuhmon kamarimusiikissa päästiin uuden taiteellisen johtajan vetämänä lähelle ennätystä. Aiemmin pidetyt Seinäjoen tangomarkkinat pääsi voitolle usean heikon vuoden jälkeen. Viikonloppuna Forssan kuninkuusraveissa lyötiin kaikki aiemmat yleisöennätykset, ja Oulun Qstock-rokkifestivaalin liput myytiin loppuun.
Loppusuoralle kääntynyt kesä on ollut kesätapahtumien järjestäjille keskimääräistä paljon parempi. Yhden syyn suotuisalle kehitykselle löytää etsimättä: lämpimät poutasäät ovat merkinneet ulkoilmatapahtumille samaa kuin sade kuiville pelloille. Hyvä sää on menestyksen välttämätön edellytys, muttei silti ainoa syy. Kesätapahtumien järjestäjät näyttävät oppineen viime vuosina myös muunlaisia keinoja nostaa suosiota: pitää rikkoa rajoja ja houkutella uutta yleisöä vaikka naapurikarsinasta.
Savonlinnan oopperajuhlien tämänvuotinen menestys on tästä selvä todiste: sen kuumin vetonaula oli laulaja Tarja Turunen, joka klassisesta musiikkikoulutuksestaan huolimatta on tullut paljon tunnetummaksi metalliyhtye Nightwishin solistina. Järjestäjät eivät edes yrittäneet peitellä taktiikkaansa: uutta yleisöä haettiin joukosta, joka on tähän asti tottunut konserteissaan heiluttelemaan pitkää tukkaansa ja kunnioittamaan esiintyjiä hevimaailman pirunsarvitervehdyksellä.
Ainakin tiukkapipoisimmat jazz-fanit voivat myös kysyä, onko Pori Jazzissa huiman yleisönsuosion saaneen laulaja Stingin musiikki lainkaan jatsia. Monen mielestä ei. Näille oikeaoppisimmille valintoja voi perustella sillä, että tapahtumien elinvoiman turvaamiseksi on tärkeää koko ajan kasvattaa uutta yleisöä. Tänä vuonna Savonlinnaan saapuneet Nightwish-fanit istuvat myönteisimmässä tapauksessa ensi vuonna juhlilla kuuntelemassa Wagneria, Mozartia tai Einojuhani Rautavaaraa.
Tunnettujen yleisömagneettien merkitys näkyi toisaalta myös niin päin, että jos järjestäjät pitäytyivät tiukasti festivaalin ydinlajiin, suosiossa jäätiin jälkeen parhaista vuosista. Esimerkiksi kesän suurimpiin tapahtumiin kuuluvilla Kaustisen kansanmusiikkijuhlilla kävi nyt näin. Festivaalijärjestäjät eivät tällä kertaa houkutelleet väkeä kansan- ja maailmanmusiikin pariin iskelmämaailman suomalaistähtien avulla.
Pitää toisaalta muistaa, ettei juhlien onnistumista mitata vain yleisölukujen perusteella. Festivaali tai muu tapahtuma voi olla kuulijoille ja katsojille antoisa, vaikkei yleisömäärä nousisikaan järjestäjien toivomaan. Tapahtumien jatkuvuuden kannalta on tietysti tärkeää, että juhlien laskut saadaan maksetuiksi ja että jotain jäisi pesämunaksi seuraavaankin vuoteen. Onnistumiset innostavat samalla myös talkooväkeä.
Qstockin menestys Oulussa osoittaa ainakin sen, että kaupungissa olisi aineksia suurempaankin rokkifestivaaliin. Ensinnäkin Oulun seudun väkimäärä alkaa olla jo niin suuri, että laajemmankin rokkifestivaalin perusjoukko saataisiin kokoon muutaman kymmenen kilometrin säteeltä. Kaiken lisäksi kaupunkiin on hyvät yhteydet.
Ehkä siis alkaa olla aika pohtia, mistä Qstock voisi löytää suuremman areenan. Kuusisaaren korvaamisessa kosketellaan kuitenkin jo tunneasioita, kyseessähän on paikka, jossa ovat rokkia kuunnelleet jo nykyisen juhlakansan vanhemmat.