Raahe Ferrarin punainen polkuauto kiiltelee valmiina asiakkaalle toimitettavaksi raahelaisen Seppo Pelkosen autotehtaalla Pattijoella. Pelkosen, 70, autotehdas on Suomen pohjoisin.
Runsaan 20 vuoden aikana yhden miehen verstaalta on syntynyt jo yli tuhat polkuautoa. Kestocon Oy:n vuosituotanto on noin 60 menopeliä.
Metallialan yleismieheksi itseään tituleeraava Pelkonen teki ensimmäiset polkuautonosa jo vuonna 1979, mutta aloitti varsinaisen tuotannon vuonna 1982, kun Raaheen perustettiin ensimmäinen liikennepuisto.
"Eläkeiän jo ylittäneenä yritystoiminta on jatkunut elämäntapayrittäjänä. Ei tässä ainakaan pitkästy, kun aina on tottunut jotakin tekemään."
Vakiotuotannossa on kolme mallia
Vuosien saatossa mallit, muotoilu ja työtavat ovat kehittyneet työtä tekemällä ja osin saadun palautteen perusteella. EU-direktiivit on otettu huomioon erityisesti turvallisuusasioissa. Polkuautot on käytännössä testattuja ja kestäväksi havaittuja.
Pääasialliset polkuautomarkkinat löytyvät lasten liikennepuistoista, joita on Suomessa noin 40. Tänä päivänä polkuautoja tilataan myös marja- ja hevostiloille sekä yrityksiin. Insinööriopiskelijat ovat hankkineet menopelejä myös omiin tempauksiinsa.
Vakiotuotannossa Pelkosella on tällä hetkellä kolme yhdellä pyörällä vetävää takavetoista mallia; Polkuauto KC100, KC140 ja KC165. Numerosarja kertoo suoraan auton pituuden. Vakiovärinä on punainen, muilla väreillä menopelin hinta hieman nousee.
Vakiovarusteena polkuautoissa on istuimen säädöt ja parhaimmissa malleissa keinuva etuakseli. Menopelit varustetaan joko ilmatäytteisillä tai täyterenkailla. Formulaohjaus on nopea ja kestäväksi todettu. Istuimet tehdään säänkestävästä filmivanerista.
"Koska istuin on liukas, se toimii ikään kuin nopeusrajoitin. Jos vauhti nousee kovaksi, kuljettaja ei pysy kunnolla kyydissä", Pelkonen naureskelee.
Työkalutkin ovat
itse tehtyjä
Mallisuunnittelun lisäksi Pelkonen on rakentanut verstaalla käytettävät työkalut muutamaa ostokonetta lukuun ottamatta itse. Useimmat niistä ovat alkuperäisiä eli ovat olleet käytössä jo 22 vuotta. Vuodelta 1946 peräisin oleva sorvi palvelee yhden miehen verstaassa edelleen hyvin.
"Kyllä sillä vielä pystyy sorvaamaan. Ei se toki vedä vertoja nykyaikaisille sorveille, mutta minä olen tottunut siihen."
Nykyään Pelkonen ei enää tee täyttä kahdeksan tunnin työpäivää, mutta tarvittaessa joustaa työajoissa toimitusten ja tarpeen mukaan.
Raahesta hän käy Pattijoen verstaalla yhden reissun päivässä, jolloin työtunteja kertyy neljästä kuuteen. Yhden auton tekoon ei yksi päivä ihan riitä.
Polkuautojen valmistusta Pelkonen aikoo jatkaa niin pitkään kuin terveyttä vielä riittää. Yritykselle hän on jo hakenut jatkajaa, sillä polkuautohommaa hän ei haluaisi jättää ulkomaisen tuonnin varaan. Nyt olisi hyvä tilanne opastaa, miten homma tehdään. Mallit ovat jo valmiina.
