Ruotsin politiikkaan syntyi uusi kiinnostava toimija, feministinen puolue. Mielipidemittausten mukaan se voi jopa nousta maan valtiopäiville. Feministipuolueiden menestys on kuitenkin ollut häilyvää. Ruotsin poliittiseen kenttään tuli eloa, kun uuden feministipuolueen perustajat marssivat viime viikolla esiin kertomaan aikomuksistaan. Asian valmistelusta oli liikkunut tietoja pitkään. Feministinen aloite -nimisen puolueen perustajien tulo julkisuuteen oli päivän suurin uutinen.
Kiinnostavaksi puolueen tekee muun muassa se, että sen johtajiin kuuluu Ruotsin Vasemmistopuolueen entinen johtaja Gudrun Schyman. Hän on edelleen Ruotsin valtiopäivillä, nyt aiemmasta puolueestaan eronneena kansanedustajana.
Feministipuolueella ei ole puheenjohtajaa eikä vielä puolueohjelmaakaan. Muodollisesti se on vielä yhdistys. Ensimmäisten arvioiden mukaan puolueen linjaukset kuulostivat kovasti samanlaisilta kuin ne, mitä Schymanilla oli aikanaan entisen puolueensa johtajana.
Puolue ei valitse puheenjohtajaa, millä se haluaa perustajiensa mukaan erottua vanhoista puolueista. Samanlaista vakiintuneista muodoista erottumisen henkeä nähtiin myös Suomessa, kun vihreä liike tuli mukaan politiikkaan. Muutamassa vuodessa vihreistä tuli normaali puolue.
Tuoreen mielipidemittauksen mukaan Ruotsin feministipuolue saisi seitsemän prosentin kannatuksen, jos vaalit pidettäisiin nyt. Se siis ylittäisi neljän prosentin äänikynnyksen ja pääsisi valtiopäiville. Peräti joka joka viides ruotsalainen on ilmaissut, että voisi ajatella äänestävänsä feminististä puoluetta. Kansalaiskommenttien perusteella ratkaisevaa kuitenkin on, mitä puolueen feminismi lopulta on.
Vaikka ensi vuoden vaaleihin on vielä matkaa, feministipuolueen näyttävä ponkaisu esiin on jo hermostuttanut muita puolueita. Sosiaalidemokraattien puoluesihteerin Marita Ulvskogin mukaan Feministisen aloitteen toiminta merkitsee vasemmiston voimien hajottamista ja takaa porvarien vaalivoiton. "Varoitussignaaliksi" muille puolueille asiaa luonnehti pääministeri Göran Persson. Ensiarvioissa uuden puolueen arvioidaan syövän etenkin Vasemmistopuolueen ja vihreiden kannatusta.
Ruotsalaisen ja suomalaisen poliittisen kulttuurin yhtenä erona voi pitää sitä, että uuden yrittäjän ilmestyminen puoluekentälle synnyttää länsinaapurissa paljon suuremman kuhinan kuin täällä. Suhtautumisero johtunee siitä, että uudet yrittäjät, kuten aikanaan Ny demokrati ja viime eurovaaleissa Junilistan, ovat Ruotsissa ainakin hetkeksi onnistuneet saamaan huomattavan poliittisen kannatuksen. Suomessa uusien yrittäjien kohtalo on ollut yleensä karu: nopea vajoaminen puoluehistorian hämärään.
Kiinnostavaksi feministipuolueen synnyn tekee myös se, että se näki päivänvalon maassa, joka on maailman valistuneimpia tasa-arvokysymyksissä. On ilmeisesti niin, että tasa-arvoisuuden pitää olla tietyllä tasolla, jotta feministinen puolue voi nousta todelliseksi poliittiseksi tekijäksi.
Vaikka Ruotsin uuden puolueen mahdollisuudet näyttävät mielipidemittausten perusteella lupaavilta, ei Pohjolan feministipuolueiden historia ole kovin vakuuttava. Islannissa naispuolue oli parlamentissa toistakymmentä vuotta mutta ei ole saanut paikkoja enää vuoden 1995 jälkeen. Suomeenkin syntyi Naisliike-niminen puolue viime vuosikymmenen alussa. Se kuitenkin kuihtui, kun ei saanut ehdokkaita läpi kaksissa perättäisissä eduskuntavaaleissa.