Viime talvena hirmumyrsky Gudrun tuhosi metsää monen miljoonan arvosta eteläisessä Ruotsissa. Vitsailimme tuolloin, että viralta pantu vasemmistopuolueen entinen johtaja Gudrun Schyman, joka oli jättänyt puolueen muttei valtiopäiviä, muistutti itsestään tuollaisella voimalla keskellä poliittisesti hiljaista kautta.
Nyt tuo suhdetoiminnan mestari on noussut jälleen esille, ja taas raivoaa täysi myrsky, tällä kertaa politiikassa. Nyt ei naureskella. Ruotsiin on yhtäkkiä saatu ennätyksellisen varhainen ja jo nyt kiihkeä vaalikampanjan aloitus, 17 kuukautta ennen syyskuun 2006 valtiopäivävaaleja.
Lämpötila on noussut asteittain siitä lähtien, kun Gudrun Schyman tuli julkisuuteen huhtikuun alussa. Se nousi paniikiksi, kun pääministeri Göran Persson viime viikolla yllättäen vihjaisi, että hän saattaa harkita eroa syksyllä, vuotta ennen vaaleja. Enenevä joukko sosiaalidemokraattisen puolueen jäseniä haluaisi vaihtaa hänet, mieluiten EU-komissaari Margot Wallströmiin, joka on kieltäytynyt kunniasta. Peli on täydessä käynnissä.
Uhkan hallituspuolueille muodostavat paitsi maltillisen kokoomuspuolueen nouseva tähti Fredrik Reinfeldt, jonka gallupsuosio lähentelee Perssonin kannatusta, myös Gudrun ja ryhmä jyrkkiä vasemmistonaisia.
Naiset kutsuvat puoluettaan nimellä Feministiskt initiativ (Feministinen aloite, Fi), ja vetäjänä on vasemmistopuolueen entinen johtaja, vaikka he sanovatkin, ettei heillä ole johtajaa. Fi on pelkkä yhdistys, mutta se tähtää poliittisen puolueen perustamiseen ennen syyskuun 2006 valtiopäivävaaleja.
Ryhmän johdon muodostaa kirjava joukko naisia. Mukana on hyväpalkkaisia, kuten riippumaton valtiopäiväedustaja Schyman, muuan pyöräilyä harrastava kirjallisuuden professori ja eräitä muita akateemisia feministejä, mutta myös nuoria naisia, jotka elävät opintolainalla tai sairauspäivärahalla. Heistä radikaalein lienee suomalaissyntyinen Tiina Rosenberg, jonka juuret ovat Helsingin Kontulassa.
Fin puolueena uskotaan voivan houkutella naisia Schymanin entisestä vasemmistopuolueesta, mutta todennäköisesti myös hallituspuolueiden riveistä.
Salamannopeasti naiset onnistuivat julkisuuteen tulollaan suoraan vaikuttamaan politiikkaan. Hallitus lykkäsi lehdistötilaisuutta kevään budjetista, kun Fi suunnitteli esittäytyvänsä lehdistölle. Perssonia tukevat ympäristö- ja vasemmistopuolueet onnistuivat siten saamaan joitakin naiskysymyksiä mukaan budjettiratkaisuun, josta oltiin juuri päättämässä. Valtion rahoja syydettiin pikaisesti turvakoteihin ja kuntien palveluksessa työskentelevien naisten palkankorotuksiin.
Levottomimpia ovat sosiaalidemokraatit, jotka pelästyivät jo huhuja Schymanin suunnitelmista maaliskuussa ja esittelivät oman naislistansa - Feministas - oman naisliittonsa rinnalla.
Porvareiden puolella ei olla yhtä huolissaan. Avauksista, joilla pyritään houkuttelemaan naispuolisia äänestäjiä, ei toki ole pulaa sielläkään.
Yksikään puolue ei vastusta tasa-arvoa, kun kyse on palkoista ja kodin- tai lastenhoidosta. Mutta vasemmisto haluaa enemmän lailla määrättyä tasa-arvoa, kun taas porvarit vaativat vapaaehtoisuutta. Fi luokitellaan vielä toistaiseksi yhden asian vaihtoehtoliikkeeksi. Poliittisen ohjelman luovat kaikki uudet jäsenet yhdessä.
Nähtäväksi jää, miten vakava uhka tai lupaus radikaalifeministinen puolue todellisuudessa on. Ehkä lyhenne Fi näyttää suuntaa. Kylmän sodan sotilaallisessa sanastossa Fi oli vihollisen määritelmä (fiende), ja silloin Fi oli venäläinen.